Lumentulon ja pakkasviiman ovat kaikki havainneet paitsi säätiedotuksista niin myös ihan konkreettisesti. uudessa kodissa on ollut kylmä (juu, edellisessähän oli makuuhuoneen patteri kylmä pari talvea). Mutta tänään haettiin patterinilmausavain (hukassa oli oma), ja vähitellen alkaa lämmetä. Osuutensa on tietenkin myös sillä, että palelen aina uimapäivinä ja että join kupillisen kuumaa glögiä äskettäin. Sitä ei ollut enempää. Olen muutamana vuotena joulun alla ostanut A-kaupasta manteliglögiä, mutta nyt sitä ei ainakaan vielä ollut siellä.

Kolme, neljä tavallista pipoa (valo-nalle ja cool flamme) on viety käsistä niin, että en ole saanut kuvatuksi. Jotakin mukavaa on juuri huopumassa pesukoneessa. Muutoin vain olen. Satakuusi asiaa painaa mieltä, sanottavaakin olisi. Mutta sanat – tehän tiedätte. Itse asiassa juuri nyt on suurimpana syynä se, että en jaksa istua tässä koneen vieressä kirjoittamassa. A. laittaa juuressosekeittoa, jotta lämpenisin: perunaa, porkkanaa, lanttua, sipulia ja kesäkurpitsaa. Nam.

Kiitos tuhannesti muutamiin edellisiin lokeihin tulleista kommenteista. Pikku hiljaa kirjoitan niiden innoittamana pitkän, kuvattoman postauksen, luulisin. Ning Heidi, tänan väga meenutamisest. praegu on tunne, et sidemed Eesti hakkavat jälle kitsamaks käima. Põhjuseks arvan ma, on enimalt seesama olematus... Aga elus ikkagi olen, iga päev, enam vähem.