Suorituspaikka, 12. helmikuuta

Olympiamenestys ei alkanut ihan toivotulla tavalla. Olympiaurheilija Liinu Villikani oli vähällä pudota jatkosta heti alkumetreillä. Epäonnistunut materiaalivalinta ja huono ajoitus olivat viedä Villikanin ylikunnon puolelle.

LV lähti avajaispäivänä pitkälle automatkalle täältä pohjoiseen. Parin päivän reissua varten varattiin reppuun kolme kerää tunnettua, joskin jäämistä kasattua villasekoitelankaa ja sopivat nelosnumeroiset, bambuiset merkkipuikot. Lanka oli urheilijalle tuttua jo vuosien takaa, ja siitä on kudottu monen monta työtä, viimeksi vaihtopipo. Valinta tuntui siis varmalta. Koska olympiakutominen kestää tällä kertaa koko kisojen ajan, urheilija pakkasi mukaan myös varalankaa ja toisenkokoiset puikot, jotta kyllästymistä ei tapahtuisi ja harjoittelu olisi monipuolista.

 

Ylämäenlaskuasento oli kovin etupainotteinen: 242 silmukkaa 1:1 joustimella eteni sujuvasti. Ensimmäisellä huoltotauolla urheilija huomasi, että oli yltä päältä pienissä karvoissa. Tarkempi tutkiminen osoitti myös ajoneuvon olevan täynnä haituvia. Patalahden Essolla suoritetun epäonnisen tankkauksen (poltettu panini ja rinnuksille roiskunut kahvi) jälkeen alkuilmalento oli lopulta liian takapainotteinen, ja välineet painuivat melkein vasten LV:n vartaloa. Oli pakko lopettaa koko homma, ettei vallan karvottuisi.Pahoittelemme kuvamateriaalin puuttumista.

 

- "Kokeilin kyllä toistakin harjoitusta matkalla, mutta karsinta vei ihan maitohapoille. Luotan kuitenkin siihen, että olen onnekas lucky looser –kisassa", toteaa uutta intoa puhkuva urheilija.

 

Palattuaan takaisin varsinaiselle suorituspaikalle Liinu Villikani kaivoi rauhallisesti  esiin saman valmistajan ohuempaa lankaa ja ohuemmat puikot ja aloitti suorituksen alusta nuoren sieviläisen menestyksen innoittamana. Tarkkailija siirtyy kannatusjoukkoihin ja on tyytyväinen, että urheilija ei syyllistynyt minkäänlaisten kiellettyjen aineitten käyttöön epäonnen hetkellä.

***

 

 

 

Olympiaurheilijan majapaikka 20.2.2006

 

 

 

Kansallinen Vakoojaorganisaatio (KVO) epäilee neuleolympiaurheilija Liinu Villikania vehkeilystä Neuleolympialaisissa.  

 

 

Supervakooja teki myöhään sunnuntai-iltana Villikanin majapaikkaan ratsian, jossa se etsi ylimääräisiä tekeleitä. Vihiä asiasta oli saatu Luotettavalta Taholta.  

 

 

Vakooja kertoi suununtaina uutistoimisto Kanisterille, että joku urheilijoista olisi piilotellut (ja kenties heittänyt ikkunasta ulos) kassin, joka sisälsi puolivalmiita tekeleitä ja lankoja sekä muita sijaistoiminnassa käytettäviä välineitä.  

 

 

 

Kassin sisältö on lähetetty jatkotutkimuksiin. Kiellettyjä aineita ei majoitustiloista ilmeisesti kuitenkaan löytynyt.

 

KVO kertoi, että etsinnän taustalla oli mm. kansaneulojien ihmettely olympianeuleen hitaasta etenemisestä. 

 

 

Urheilija Liinu Villikani ei ole asunut kisojen aikana olympiakylässä, vaan on vuokrannut yksityisen majapaikan.

 

 

 

Kaninpesäläisten mielestä yöllä tehdyt ratsiat eivät kuulu olympialaisten luonteeseen. Urheilija myös puhallutettiin, mutta viitteitä kiellettyjen aineiden käytöstä ei löytynyt. Vakoojajärjestö uhkaa Villikania mitätöinnillä, mutta lieventävänä seikkana pidetään sitä, että kahdesta löytyneestä tekeleestä ensimmäinen huivi  on päättelyä vaille valmis, ja toinen huívi on selvästi normaalissa kannustusmielessä tehty sinivalkoinen langantuhoamistyö.

 

 

Kyseessä on kautta aikain ensimmäisen kerta, kun olympiakisoissa on suoritettu tämänkaltainen etsintä.

 

****

Villikanille olympiahopeaa tiukan taistelun jälkeen

Suorituspaikka 26.2.2006

Suomen olympiajoukkueen jäsen Liinu Villikani jäi toiseksi loppuottelussa tiukan taistelun jälkeen sunnuntaina. Kilpailun aiempi osuus enteili hikistä finaali-iltapäivää. Kolmen lisätyön tekeminen turnauksen aikana oli urheilijalle kuitenkin kohtalokas: suorituksen osat ovat valmiit, mutta yhdistäminen puuttuu.

– Nyt on tyhjä olo. Olympiakultaa on niin harvoin mahdollisuus voittaa. En tiedä tuleeko minulle enää urani aikana vastaavanlaista mahdollisuutta. Seuraaviin olympiakisoihin on taas neljä vuotta, Villikani murehti MTV3:lle.

– Päätössummerin soidessa oli kyllä täysin voimaton olo, Villikani jatkoi.

Olympiafinaalin voitto jäi kuitenkin vielä haaveeksi.

– Oltiin osa ottelusta liian passiivisia ja annettiin muille töille tilaa ja aikaa. Tappio varmaan jonakin päivänä tuntuu hyvältä, mutta nyt se tuntuu isolta pettymykseltä, Villikani tuumi.

– Meillä oli [hiha]sauma voittaa tämä koko juttu, mutta se meni ohi, Villikani harmitteli.

– Ensin haettiin vähän tuntumaa ja asetelmia ja sitten lähti myllyt käyntiin, Villikani näki.

Asenne kunnossa

Urheilija Villikanin huoltaja herra AT sanoi urheilijan olleen oivassa vireessä läpi olympiaturnauksen. Hänen mielestään urheilija lähti mukaan oikealla asenteella.

– Aika normaalisti lähdettiin mukaan. Ei ollut mitään ylilatausta ja minusta hän pelasi sitä peliä, jota hän on pelannut koko turnauksen. Kolmas ylimääräinen kudintyö kolmannen erän alussa vaikutti vähän [tunnelmaan], mutta pystyttiin kuitenkin pelaamaan omaa peliä senkin jälkeen, AT kertaili.

Oman uran menestysten joukossa olympiafinaalille oli heti vaikea löytää paikkaa.

– Hieno oli pelata olympiafinaali, mutta sitä olisi halunnut voittaa sen. Kultamitali jäi ottamatta, mutta kyllä tämä saavutus jonakin päivänä on jossain siellä aika korkealla, Villikani itse tuumi.

Finaalitappiosta huolimatta huoltaja AT piti olympiaturnausta Villikanin uran uutena menestyslukuna.

– Häviö tuntuu aina häviöltä. Mutta jos tarkastellaan tätä turnausta tilastojen valossa, urheilijamme on tehnyt uskomattomia asioita, AT mietti tilastopaperi kädessään.

Villikanin välinerikko pahaan paikkaan

Eräällä kanssakilpailijalla kävi sunnuntaina tuurintynkäkin puolellaan, kun Liinu Villikanilta hajosi kolmannen erän aloituksessa eräs väline, kanssakilpailija pääsi tekemään finaalin voittotyön puoli-ilmaiseksi.

– Yksi hajonnut pyöröpuikko pahassa paikassa... Tämä on urheilun dramatiikkaa. Onni on kuitenkin yrittävän puolella, AT mietti sortumatta jossitteluun. – Kolmannen erän alku vaikeutti peliämme. Energiaa kyllä oli vielä kolmannen erän puolivälin jälkeen.

Villikanin suoritus ei ollut loppuottelussa yhtä iloittelevaa kuin oli ollut turnauksessa aiemmin.

– Kanssakilpailijoina oli tosi taitavia urheilijoita, jotka osaavat pelata joukkueena isossa kaukalossa. Heidän suorituksensa seuraan on vaikea iskeä,

Lankahamstereissa tälläkin työllään hyvin sijoittunut Villikani on arvioitu jossain yhteyksissä jo ehtoopuolen pelaajaksi. Neljä kappaletta, resori ja päätellyt langat käyvät toipilaana elävälle Villikanille kelpo työnäytteestä.

– Villikani on pelikunnoltaan mahtava urheilija. Hän tekee kovaa hommaa, ekstraa ja pitää itsensä omalla ajallaan kansainvälisessä kunnossa, pääasiallinen huoltaja AT sanoi. 

– Media aina henkilöittää näitä asioita. Villapaidan kutomisessa on meillä nyt hyvä mylly, mutta meidän pitää skarpata ja tehdä vielä paljon töitä, AT mietti.

Väsynyt mutta onnellinen

Väsynyt urheilija ei kuitenkaan viitsinyt väkisin kaivaa niin sanottuja hyviä asioita hävityn loppuottelun jälkeen. Hän pelasi läpi turnauksen loistavasti, mutta viimeinen rutistus jäi uupumaan.  Turnaus kokonaisuutena oli ihan hyvä, mutta kokonaisuudet eivät juuri kiinnosta, kun hävittiin finaali.

– Sellasta se on. Joskus lankakerät pomppivat. Olisihan kerä voinut pomppia jo alkusarjan ensimmäisessä ottelussa. Kyllä meilläkin kävi tuuri täällä, Villikani puhisi.

– Hieno taistelu, hieno taistelu, Villikani sopersi ja nuolaisi ylähuultaan.

 

Villikani ei vielä tappioon päättyneen loppuottelun jälkeen osannut sanoa, jatkaako hän uraansa joukkueessa.

– Jaa-a, en tiedä, jatkoa on ehkä nyt tässä turha spekuloida, Villikani sanoi.

– Saappaat jalassa kaaduttiin. Tehtiin tästä hieno turnaus. – Käsi sydämellä voin sanoa, että tämä oli minun urani hienoin turnaus. Sääli vain, että emme pystyneet tuomaan kultaa Kaninkoloon.  Kyllä kai tämä hopeakin näyttää sitten joskus kivalta.

– Muisto elää, koko joukkueen kanssa on kyllä mahtava pelata. Siitä on suuri etu, kun tietää mitä ketjukaverit tekee siellä, Villikani tuumi.