Pedanttista kyllä, kirjoitan lähinnä siksi, että lokakuu ei jäisi vallan väliin. Toivon ja pelon kuukausi. Joitakin kuulaita päiviä, mutta enimmäkseen harmaita. Jos mieli palautuukin, vaikkei ehkä ennalleen niin vakaammaksi tai ainakin ennäkoitavammaksi, ruumiin kipu seuraa mukana niin että sitä ei unohda. Olen tehnyt muutaman huivin sitten viime päivityksen, mutta vain toisesta on kuva, jonka A otti. Toinen on kuvaamatta. Malli on Swallow tail ja kummassakin ohut liukuvärjätty Jõgevan villatehtaan lanka.

Juu, on se kaksinkerroin ja vieläpä nurinpäin, mutta kaunis siitä tuli. Huivivaihtoon lähetin edellisessä postauksessa olevan keltaisen Lehmuksen, mutta vastaanottaja ei kyllä ole ilmoittanut sitä saaneensa. Uskon sen kuitenkin menneen perille, koska muutoin se olisi palautunut lähettäjälle. Sen sijaan olen ollut itselleni äärettömän kiukkuinen, kun en saanut valmiiksi ystävälleni tarkoitettua hääsaalia. Mutta en yksinkertaisesti vain kivuiltani pysty istuksimaan, en tässä koneen vieressä enkä kutomassakaan.

Huomenna menen Samuli Parosen seuran proosakirjoittamisen kurssin toiseen osioon. Vaivoin sain aikaan uutta tekstiä ennakkotehtäväksi. Saa nähdä, jaksanko istua siellä koko kuusi tuntia. Maanantaina koetan saada lääkäriajan, vaikka en tiedä, onko siitä apua. Eläkeläistä ei ilmeisesti kannata lähettää magneettikuvauksiin. Voin kuitenkin kirjoittaa kipulistaan jumpparenkutussanat: pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat....  Burana särki mahan, jotakin relaksanttia voisi kenties syödä. Vesijumppa oli hyvä, vaikka siellä pitäisi käydä useammin kuin kerran viikossa.