Koko viikko on taas hujahtanut ihan omissa oloissa. Masennuksen syveneminen jatkuu. En tunnu osaavan kukistaa sitä, vaan tietyissä oloissa se kasvaa entistä laajemmille alueille. Voihan toki ajatella, että lisääntyvä mustuus on itsesuojelukeino. Aikojen kuluessa olen havainnut, että vastustaminen ja karkottaminen ja kaikki yritykset taistella vastaan vain pitkittävät olotilaa. Niin hullunkuriselta kuin se kuulostaakin, masennukseen suostuminen saattaa olla sille ylösrakennukseksi. Mene, tiedä.

Polvipunktion takia liikunta jäi tällä viikolla kolmen tunnin kirjamessukävelyn varaan. (Tässä virkkeessä muuten on jo kolmen asian ideoita.) Polvesta siis imettiin nestettä ja pantiin tilalle kortisonia. Asialla oli osaava tk-lääkäri, joka sanoi, että ei toista kertaa tähän rupea, eli jos ei tokene niin on mentävä tapaamaan kirurgeja. Ja siltä se nyt pahasti näyttää, sillä kipu on palannut jo viikossa. Olen pyytänyt päästä sellaiseen yksikköön ja sellaisella ajalla, että tähystyksen ja puhdistuksen voi tehdä samalla ajalla, ettei tarvi monta kertaa jännittää ja pelätä. Miten käynee, sen näkee. Liikuntaa jatkan kuitenkin jo tiistaina fysioterapiaryhmässä. Ainakin käyn katsomassa, olenko vielä ryhmässä. Pitänee harkita, vaihtaisinko yhden salikerran vesjumppaan.

Kirjamessuilla olimme eilen. Antoisinta matkassa oli tällä kertaa ystävien tapaaminen, vaikka siihenkään ei raskinnut käyttää riittävästi aikaa, kun luuli, että on nähtävä jotakin ihmeellistä. En ole vuosiin ollut lauantaipäivänä messuilla, mutta olosuhteiden pakosta jouduin sinne tungokseen. Istuimme aluksi A:n pariskunnan kanssa kahvilla tovin. Juttua kyllä riittäisi, mutta onneksi kyläilymatka ai ole pitkä. Kunhan vain ottaa sen asiaksi. Sydänystäväni LH:n kanssa vain kiersimme ja vaihdoimme päällimmäiset kuulumiset. Kävimme myös napostelemassa ruokamessujen puolella.

Johtuneeko sitten suppeasta vastanottavaisuudestani, erakoitumisestani vai rahattomuudestani, mutta tällä kertaa kirjamessuilla ei ollut oikestaan yhtään mitään tarjottavaa minulle. Keräsin vähän ilmaista lukemista: Kulttuurivihkot, HBL:n, Karjalan, NyTidin, Vihreän langan, Voiman ja jotakin muuta. Aika laidasta laitaan, mutta paljon lukemista. Kirjaosastolta selvisimme alle kahdenkympin, vaikka ostin myös lahjakirjoja, ja juustoa ja hirvenlihaa ostimme suunnilleen samalla rahalla toiselta puolelta. Poikanen on kateissa, joten söimme iltaherkkuja kahdestaan. Valitettavasti punaviiniä ei tässä talossa ole vuoteen näkynyt, joten piti tyytyä kivennäisveteen.

Olen viihtynyt [lue: vetelehtinyt] Facebookissa pitkiä toveja paiskomassa ihmisiä eläimillä sekä kutittelemassa virtuaalisia animaatiolemmikkejä. Huvinsa kullakin. Naamakirjasta koetan saada ihan oman kirjoituksen lähiaikoina. Mielenkiintoista muuten, että alkuhämmennyksessäni liityin syyskuussa sinne sähköpostinimelläni. En ole saanut vaihdettua sitä, sillä tilin ylläpito epäilee rehellisen sukunimeni olevan huijausta. Sain perjantaina kutsun myös Ravelryyn kuukauden odottelun jälkeen, mutta en ole muuta kuin kirjautunut sisälle. Kumma kyllä, siellä tunnukseni on Villikani.

Langankulutus on ollut suhteellisen vähäistä. Kaksi huivia ja yksi baskeri-lapassetti on valmiina. Kolme käsityötä on puikoilla, joista yksi (MS3) uhkaa ufoutua. Lisäksi olen ostanut lankaa [sic!] huuto.netistä: 600 g punaista Ainoa.  Ihan itsekkäästi omiin tarpeisiini. 

Nyt siis ilman kuvia ja only in Finnish this time again.