Päiväni jäsentyvät sen mukaan, mitä kuntoutusohjelmassa on. 4–5 päivänä viikossa on jokin sovittu, aikataulutettu juttu. Lopun aikaa puuhastelen kotona mitä milloinkin. Viime viikkoina ajansyöjänä on ollut jälkeläinen, jonka asiat ovat enemmän kuin rempallaan ja joka on vailla asuntoa. Jotta päästäisiin eteenpäin on hyvä tietää, missä tyävuoron jälkeen nukkuu. Toistaiseksi on siis täällä, ja tilanne syö meitä kaikkia kolmea omalla laillaan. Vahdin haukkana lääkkeenottoa ja teen eväitä, soittelen asioita ja istun kutomassa. Se sentään jotankin sujuu, vaikka televisio ei jaksa kiinnostaa.

Tämän viikon töistäni olen tyytyväinen naapurin neidille ja metsäkulmalaiselle meneviin neuleisiin. Neiti K on jo käyttänytkin uusia, langanlopuista tekemiäni lämmikkeitä.

Neiti K:lla on myös kolme isompaa siskoa. Hän itse on viiden. Olen nauttinut pitkin kesää hänen riemuistaan: vatsanpohjasta lähtevä nauru on varsin voimaannuttavaa, vaikka sitä vain sivusta kuuntelee. Siksi minusta on mukava kutoa hänelle pieniä, sieviä juttuja. Kummissakin on muuten palmikkoraita, vaikka tuo pätkävärjätty lanka ei tee sille oikeutta.

Metsäkulmalaisen sinisiin neuleisiin sain kulumaan minulle sopimattoman väristä lankaa. Joskus tuntuu, että teen turhan paljon kasvun varaa, mutta kasvaahan se pieni, nopeasti. Nämä ovat 80-senttisen kokoa, vaikka mies on vielä alle vuoden.

Olen myös harjoitellut lankakerän lopuilla kahta Novitan syysliitteen mallia, lapasia ja baskeripipoa. Kumpaakin tullee tehdyksi vielä lahjaksikin. Ainakin olivat joutuisia ja ymmärrettäviä tehdä. Lankana näissäkin 7 veljestä, samoin kuin yllä sinisissä.

En oikein saa ajatuksistani irti sopivia sanoja. Jotenkin tuntuu, että mennään liian monella rintamalla äärirajoilla. Olen lukenut muutaman romaanin, mutta niistäkin myöhemmin. Tänään olimme metsässä pari tuntia, vaikka minulla on edelleen polven rasituskielto ja kyynersauvat. Metsässä olin tosin kävelysauvan varassa. Kolme ateriaa saatiin kerätyksi, parempi sekin kun ei mitään. Viileä tuuli kulkee vieläkin pitkin  selkää. Menen mietiskelemään, mitä seuraavaksi kutoisin, kun pitäisi tehdä sukkia... Ensi viikolla katselen matkaan taas salaisia paketteja. Niiden sisältöä en nyt tässä julkaise, vaikka nekin ovat hiljan valmistuneita.

Well, I should knit socks, I know. But just knitting everything else, like mittens (for neighbour's five years old daughter) and the blue set for a one year old son of my friend. The green ones are the proving examples. It is so difficult to decide what to do next. Yeah, I have seen the newest Knitty, too. But there are ten patterns too much too in it.  

In my private life it is also too much missions to do. My son has lived with us so far over a month, and anyone doesn't know how long it will take more. He is fightening against over-drinking every time and just now it seems to be better. But my rythm of day has changed quite much. So it is better to sit and knit again.