Minusta on tullut häirikkö. Olen ottanut asiakseni lähettää neuleita pahaa aavistamattomille. Olen sellainen kutoja, että katson mallin, noudatan sitä ja sovellan, sitten katson, kenelle se sopii, ja lähetän. Itselleni en ole mitään isompaa saanut tehtyä, sillä en jaksa niin paljon nähdä vaivaa että suurentelisin ja mittailisin. Eikä minulla ole sopivaa lankaa. Toisaalta: minulla on oltava kaiken aikaa jotakin käsillä. Aina parempi, jos siitä tulee jotakin valmista. Ja uskokaa tai älkää: parhaillaan on taas kaksi virkkuuta kesken. Vaikka en osaakaan virkata.

Voisi olla hyvä kehitellä jokin suunnitelma. Miettiä muutama malli ja tehdä niitä paljon. Kuten sukkia. Myssyjä. Laukkuja. Ja myydä myyjäisissä. Ennen joulua. Mutta kun viime vuotisiakin vielä on. Viime joulun alla kävi niin paljon huono tuuri, että pikkukaupungissamme oli kolmet myyjäiset samana päivänä. Sitä paitsi joulukuussa kukkivat kukat, eikä kukaan halunnut pehmeitä, villaisia neuleita.

Olin ilmoittautunut Myssyviikoille, mutta saaut aikaan enimmäkseen pantoja. Tämän kuun minua ovat työllistäneet ainakin tämä

Ja tämä

Olen kumpaankin jokseenkin tyytyväinen. Kuvat eivät ole oikein edukseen. Olisi parempi kuvata elävän mallin päällä, mutta meillä ei ole ketään sopivankokoista täällä. Kumpaankin on malli viimeisessä Novitassa, tämänvuotisessa kuitenkin. Näillä olisin voinut osallistua myös Yhdessä neuloviin , mutta en sinne ilmoittautunut, sillä en ajatellut toteuttaa mitään Novitan ohjeista. Juu, ja näihinkin oli lanka omista varastoista. Ruskea on Cottonellaa ja sininen ja valkoinen Tennesseetä.

Seuraavaksi teen muutaman kassin tai laukun. Ja lierihattuja. Voisin koettaa virkata lippiksenkin. Nyt sitten kun myssyttely on ohi. Mielessä on yksi poikapipomalli, mutta jos en saa viikonloppuna äntihin, niin olkoon. Onneksi tulee jääkiekkoa.  Mutta villaakin on saatava puikoille. Huivi varmaankin. Varma valinta.