Koko viikko on ollut aika haipakkaa, niin kuin tamperelainen sanoo. Kolmena päviänä liikuntaa tunti, valmisteluineen kaksi. Keskiviikkona kävimme lähikaupungissa maakunta-arkistossa, ja innostuin minäkin pitkästä aikaa tutkimaan omaa sukua. löysinkin yhden isättömän Miinan patronyymille selityksen. Tämä Miina oli isäni äidinäidin äiti. Juu, se sama täkintikkaajamummu, josta on ollut aiemmin puhetta. Kävin Wetterhoffilla, ja lankojen hypistely ja tuijottelu auttoi ainakin vähän. Ja ihan pientä ostinkin, väriltään sellaista, että itselle siitä ei mitään tule.

Samalla matkalla kävimme myös A:n sukulaisissa kylässä. Oli virkistävää puhella niitä näitä, ja saada kahvia ja omenapiirakkaa sekä hedelmäsalaattia. Kiitos vain, Liisa! Sosiaalinen elämäni maksimoituu muutenkin tähän toukokuuhun. Tämähän on minun juhlakuukauteni, ja vielä huomenna on se avioliiton solmimisen vuosipäivä. Huomenna tosin olemme koko päivän taas itäisellä Uudellamaalla sukutapaamisessa. Ensi viikolla menen kylään eläköityneen työtoverini luo, ja loppuviikosta erään nuorukaisen hatunvaihtajaisiin.

Olen virkannut hattuja. Naapurin tytöille kelpaa, kuulemma. Mukava, että harrastukseni tuotokset menevät hyötykäyttään. Henkilökohtaisessa elämässä, pääni sisällä siis, samoin kuin läheisten kanssa (pois lukien aviomies) on kaikki yhtä hullunmyllyä. Odotan innolla, että saan kesälomaa aikataulutetuista menoista.