Ilo hiipii huomaamatta, mutta varovasti. Se ei uskalla tehdä pesää. Pelkää, että se ravistetaan pois. Mutta muutama asia silti on ilahduttanut. Kumma sana muuten: sisältää momentaanisen johtimen -ahta- ja kontinuatiivisen -u-johtimen ja teettämisen johtimen. Olikohan se noin? Joka tapauksessa 'antaa teettää itselleen hetkellistä, yhtäkkistä mutta toistuvaa iloa'. Juuri sellaista olen kaivannut.

Ilo ei tule siitä, että olen syönyt suklaata niin paljon, että sillä pääsisi ihan varmasti kaikkiin julkistettaviin ennätyskirjoihin. Onneksi se pian loppuu, eikä sitä sen jälkeen osteta. Paitsi jos on aihetta. Ilo tuli L:n kommentista sekä mailista, jonka sain neiti P:ltä, puoliksi tuntemattomalta, mutta niin olemassaolevalta. kirjoitan sen nyt tähän, sillä en ole ollenkaan varma, milloin saan niin paljon aikaiseksi, että aktiivisesti vastaan. Olen tälläkin hetkellä puhelin äänettömänä (jotta voin itse varmistua, ettei kukaan ole soittanut) ja Mesessä poissaolevana (jotta voin valita olenko läsnä vai en).

Tiedän kyllä: ittellensä sika tinkiä teköö kun kuppinsa kaataa. Mutta tänään en ole herännyt herätyskelloksi. Siitäkin olen tyytyväinen.

Kuulumiin.