Kun kamerassa viimein on patterit, en viitsi nähdä vaivaa hattujen asettelulle tai sommittelulle. Ei kun riviin vaan ja kuvaamaan. Tein yhteensä kymmenen hattua. Muutama niistä on kauniimpi kuin toinen. Muutama kutistui niin, että vaikka sen saattoi omaan päähänsä venyttää, oli seurauksena jälkeen päin kauan jatkunut päänsärky. Joihinkin olen tyytyväinen, joihinkin en. Muutamalle on vastaanottaja tiedossa, muutama muu myydään käsityöpajassa. Panen tähän malliksi jokusen:

Nämä ovat punaisia. Vasemmanpuoleinen aiheutti sen pantapäänsäryn. Kaksi muuta on hyvin onnistunutta. Ja kauniita. Voin vaikka pitää itse. Juu, radio on tarkoituksella kuvassa. Tämä on se vaarin 60-vuotispäiväkseen saama radio, neljänkymmenen vuoden takaa. Juuri se sama, jossa oli vain kaksi kanavaa: yleinen ja remukanava. Jälkimmäinen oli rinnakkaisohjelma, jolle me veljeni kanssa aina käänsimme lähetyksen. Aina kysyttiin: "Kuka on pannut remukanavan auki?"

Nämä ovat läpällisiä hattuja, hieman vähemmän huopuneita. Vasemmanpuoleiset ovat ok, sininen liian paksu. Oikeanpuolimmaiseen käytin kaikki jämät. (Eihän nyt toki, on minulla vielä muutama kilo hahtuvaa, mutta kaikki nysät on loppu.) A:n olutlasit ovat telineinä. Minä kyllä tarvitsisin puupään, tai oikeastaan sekä hattutukin sekä hattutelineen tai mallinuken pään (ehkä koko yläkropan). Mistähän saisi?

Nämä onnistuivat oivasti, kaikki. Ovat myös eri maillisia. Oikeanpuoleinen on vähiten huopunut ja baskerimainen. Vasemmalla on upeat värit ja keskellä sellainen, joka oli tavoitteena. Risainattu.

Vihreät jämät loppuivat tähän hattuun. Sininen on myös aika kaunis ollakseen sininen. Taustalla Kupittaan Matti ja Maija sekä yhden pikkulikan kuva...

Ja siinä on osa keskeneräisistä. Sain pyynnön tehdä pikkupojan villatakin, ohuesta langasta, mieluiten villasekoitteesta. Eihän mulla ohutta lankaa ole. Tuo sukkalanka on seiskan vahvuista, mutta siitä nyt harjoittelen. En ole mistään löytänyt jäljellejääneitä Nallejani. Tiedän: myin niitä juuri, mutta ne olivat punasävyisiä. Muunvärisiä pitäisi olla vielä jossakin. Mutta uimareissulla kävin sikäläisessa askartelu-paperikaupassa ja ostin sitten kahta lajia, ohuempaa lankaa

Saavat luvan olla tarpeeksi pojanvärisiä. Kun vielä keksis mallinkin. Vaikeaa.

Päivän ilopilkut uimisen lisäksi olivat

SNY:n kuukausi sitten lähettämä paketti, joka oli käynyt meidän postissa, mutta palautettu jonnekin, ja jonka SNY sitten lähetti uudelleen kun se löytyi. Postitäti toi sen ihan ovelle asti ja pahoitteli jonkun sijaistyöntekijän virhettä... Armas SNY epäili, että olisin hajulla siitä, kuka hän on. Voi ollakin. Mutta olen niin kuin ei minulla olisi asiasta minkäänlaista käsitystä.  Se on paljon mukavampaa.  Mutta kiitos tästä paketista! Kettu-kirjanmerkki ei kunnolla näy, mutta sellaiselle on juuri nyt tarvetta. Teetä olen keittänyt muutamana iltana muutenkin, mutta tämä on uusi tuttavuus. Nokkoskortin takana on taas leivontaohje! Ja sukat: juuri sopivat tassuttelusukat. Lämmitys ei ole vielä päällä, ja uimapäivinä on aina jaloissa vilu.  – Ai miten niin oikeassa reunassa kummallisia pistoja? No se on se hattu josta pesukone teki patalapun. Ja kun siitä oli saksittu sopivankokoinen, eikä mikään virkkuukoukku mennyt huovan läpi, pistelin ei-mitään-ei-ainakaan-pykäpistoja niin kuin viisivuotias, ja luulin olevani hetken Pukarikadun Lotta.

Ja vielä:

Olen ottanut siitä jo palan, vaikka A. on entisöintikurssilla. Sitä piti tehdä tänään, koska munat olivat vanhenemassa, ja jos ette kerro kellekään, niin ostin niitä munia vain siksi, että niitä mainostettiin A.Tammisen maalaismunina.