Tai en tiedä. Olen umpiväsynyt enkä saa unta. Kaikki tuntuu taas heittävän ympyrää. Sydänalassa muljahtelee ilkeästi kuin suuri lapsi tekisi käännöstä kohdussa. A. nukkuu; hän nukkuu yleensä aina hyvin. Hiippailin syömään yhden lätyn (illalla paistetuista). Sitten istahdin lukemaan suosikkilistaa.

Asiat hyökkäävät minua vasten korkeana aaltona: hukun niihin eikä se edes riitä: rusennun myös. Vesi se on, joka päivällä kannattelee juoksemistani, öisin se nielee minut sisäänsä ja imaisee mustiin pyörteisiin. Haluaisin pysähtyä; paradoksaalista on, että en edes kulje. Olen vain liikkeessä, vierin, vyöryn, virta vie.

Lähes neljäsataa kävijää edellisen lokini jälkeen - ja yksi ainoa kommentti. Dialogisuuden vaatimuksen voinen esittää ihan itselleni. On ruvettava keskustelemaan yöminän ja päiväminän kesken.