A. kysyi, etkö ole muistanut päivittää puputytön päiväkirjaa. En ole ihan varma, onko minun otettava nokkiini sävystä. Tai olen kyllä. Se on hemmotteleva, niin kuin kaikki muukin, mitä hän minulle suo.

Olemme muuttaneet. Niin voi sanoa. Olemme nukkuneet uudessa kotona lähes kaksi viikkoa, mutta kaupunkilaisia olleet vasta viikon virallisesti. Eilen oli viimeinen päivä vanhassa asunnossa: silkkaa siivousta. Käsittämätön homma jynssätä alkuperäisiä keittiönkaapinkeltaisia keittiönkaappeja. Ja turhakin siinä mielessä että kuka tahansa siihen asuntoon seuraavaksi tuleekin, joutuu remontoimaan vähintään keittiön ja pinnat muissa huoneissa. Jotenkin sitä on sietänyt sitä huonoa kuntoa, kun siinä on ollut jo pitkään oman elämisen jäljet. Nykyinen asunto oli erinomaisen siisti, vaikka on täälläkin muutama asia, joista en pidä ollenkaan.

Käsityötä on ollut myös lankojen parissa: olen lahjoittanut pois mahdollisimman paljon olemassa olevia töitä. Lisäksi olen tehnyt miltei valmiiksi Faunasta villatakin A:n serkulle, joka täytti hiljan (16.8.)70 vuotta. Toinen hiha on puolessa välissä, ja jos hyvin käy, se valmistuu huomenna Tsekki-turnauksen Suomi–Venäjä-ottelun aikana.  Muutoin kolme komeroa on täynnä lankoja; kunpa joku vain veisi ylimääräiset pois. 1,7 kiloa villasukanharmaata on edelleen myymättä: siitä on tehty tarjous, mutta ihan siihe hintaan en siitä luopuisi. Sanotaanko 25 euroa ja toimituskulut. Ja sille, joka tarjouksen teki, etuosto-oikeus. 

Uimahallissa olen käynyt kuusi kertaa sen jälkeen kun se aukesi 14. elokuuta. Se on ihanaa! Olen muistanut salaista neuleystävääni lyhyin viestein ja saanut omalta ystävältäni tänään kortin, eikä mitä tahansa vaan suosikkikuvittajani Jaana Aallon piirtämä kortti. Siinä toivotettiin onnea uuteen kotiin. Kiitos siitä! Mainospostin seassa se ilahdutti kovin.

Kamera on keittiön pöydällä, mutta missä on sen piuha, siitä minulla ei ole aavistustakaan. Nettiyhteys on nyt toista päivää auki.

Oli upeaa huomata, että olen tämän hiljaisuuden aikana saanut jopa yhden uuden tilaajan. Kunpa osaisin kirjoittaa niin että siitä olisi toisille iloa.