On varmaan monelle jo iltapäivä. Nukuin pitkään ja sen jälkeen roikottelin yövaatteissa. Tässä vain, kotosalla. No, istuin hiljaa ja kudoin. Mietiskelin.  Kuuntelin Doina Klezmeriä ja kudoin. Olin hiljaa.

Hiljaisuus on useimmiten hyvä asia. Minun vetäytymiseeni vaikuttavat monet asiat. Olen laiminlyönyt itseäni (velvollisuuksiani ottaa yhteyttä uuteen tk:hon, uuteen lääkäriin, uusiin ihmisiin). Siksi vetäydyn ja olen hiljaa.

Meillä on ollut myös viime aikoina turhan paljon vieraita. Tuttuja vieraita kuitenkin, mutta jollakin merkillisellä tavalla koen joutuvani olemaan esillä, olemaan enemmän kuin olen itse. Se on merkillistä. Hetkessä on kuitenkin toisin.

Ja siinä samassa annoin tulla kaiken mitä ajattelen. Ainakin jostakin asiasta.  Tiedän, että olisi parempi olla hiljaa, koska puhuminen satuttaa. Mutta se satuttaa myös minua että olen hiljaa. En siedä feikkausta, ja kuitenkin olen itsekin pelkkä kuori. Mitä muuta kuin pseudoihminen pseudonimen takana?

En jaksa pytää anteeksi. Anteeksipyytäminen on muodissa. En koe siihen olevan tarvetta. Anteeksi pyydetään silloin kun astutaan toisen varpaille. Kirjaimellisesti. Silloin kun on kysymyksessä vahinko. Mutta enemmän tai vähemmän suunnitellusti sanottu tai tehty ei lievity anteeksipyytämällä. Voi toki olla pahoillaan siitä, että pahoittaa toisen mielen, aiheuttaa kärsimystä, on ilkeä. Mutta että anteeksi? Anteeksi vain. 

Kirjoittaessani pidättelen  kyyneliä. Se on outoa, sillä kyynelehtiminen on minulle harvinaista herkkua. En juuri itke. Minulta puuttuvat ääripäät tunteiden ilmaisussa. Tunteet ovat kyllä tallessa, mutta niiden kokeminen jää hiljaisuuteen, pimeyteen, yksinäisyyteen. Siitä saan kiittää varmasti myös hevosen annosta sertraliinia.

Jotakin on kuitenkin tapahtumassa, en tiedä mitä. Ahdistuneisuus ei ole jatkuvaa syvää mustaa, vaan se ilmenee kohtauksittain. Myrsky nousee äkkiä, kerryttää pilviä, ja ennen kuin ennätän suojautua, savu nousee jo. Ukkosen mukana kuljen kauemmas, loitonnun, itsestäni, elämästä. luulin tämä jo kadonneen ja nyt se on taas edessä.

*****

Pienelle metsäkulmalaiselle on menossa takki ja tossut, kunhan saan osoitteen, johon lähetän ne. SNY:n viimeviikkoisen paketin hahtuvasta sain aikaiseksi myssyn ja lapset. Lanka riitti juuri sopivasti. Näyttää olevan vihreää. Vihreä tuntuu juuri nyt olevan liian tuoretta. Punainen on parempi.

Punainen on tuli.

*****

*****