Sain hauskan sanaleikin. Ohje on, että Kirjoita blogiisi 10 sanaa, jotka alkavat kyseisellä kirjaimella ja lisää mukaan selostus, mitä kyseinen sana sinulle merkitsee ja miksi.

Sain kirjaimekseni v niin kuin ...

Villikani, vesi, villa, vaari, Viro, vaikea, vyyhti, vissy, voisilmä, värit.

Villikani on bloginimeni. sen historia palautuu aikaan, kun aloitin terveellisemmän elämän. Koska meillä A. on se, joka laittaa ruokaa, selostin hänelle, millaista ruokaa minun oletetaan syövän. kaninruokaa. Ja minähän en halunnut muuttua kaniksi. Niinpä minusta tuli villikani; ja sitten Villikani.
 

Vesi on minun elementtini. Vaikka ihan esin mieleeni tuli vanhan kansan sanontoja, kuten Vesi vanhin voitehista tai Vesi paskan lääke,  jota jälkimmäistä varsinkin mummuni viljeli tiheään. Vesi on hyvä janojuoma: raikas vesi päihittää oluenkin. Vesi on myös sateena lohdullinen: suojaava, peittävä. Vesi kasvattaa sienet ja vihertää maan. Ja vesi tekee minustakin kevyen, illuusio, niinpä niin. Onneksi uimahalli aukeaa viikon päästä.

Villa on pitänyt minut hengissä. Villa lämmittää niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Villa on pehmeää, villa on rasvaista, villa on värillistä. Villa on joustavaa, huopuvaa, elävää.   

Vaari on käsite. Vanhemmiten olen huomannut, että vaarin merkitys (oman Taavi-vaarini) elämässäni on aina vain ilmeisempi, vaikka hänen kuolemastaan on 21 vuotta. Kasvoin lapsena mummun ja vaarin kanssa, ja heistä kumpaisenkin merkitys elämässäni on voimakas. Vaarilta opin asenteita, askareita, historiaa, uteliaisuutta. Kaikkea niin hyvässä kuin pahassakin. Vaarin keksimä on nykyinen keskimmäinen etunimenikin, joka on myös Villikanin etunimi. Juu-u, hevosen mukaan saatu.

Viro on minulle kaikkea muuta kuin Tallinna: Viro on täynnä ystävällisyyttä, luonnollisuutta, vahvaa kulttuuria, erinomaista olutta, neitseellisiä maisemia. Viro on minun paratiisini. Viron kieli on rikas ja mielenkiintoinen, minulle myös rakas. 

Vaikea tuntuu nykyisin olevan pannaan julistettu sana. Kenties vain ihmiset ovat vaikeita. Kaikki muu vaikea on haasteellista. Minä olen ihmisenä vaikea, sanovat. Ja arkipäivä on enemmän kuin haasteellista. Mutta vaikeus myös pitää mielenkiinnon yllä. (Uskoisinkohan tuohon? On se aikamoinen klisee.)

Vyyhti on minulla usein sotkuinen. Samantekevää, onko kysymys langasta tai elämästä, villasta tai ihmissuhteista. Olennaista on kuitenkin jatkuvuus, sillä vyyhti ei ole satunnainen kasa lankaa, vaan yhtenäinen, sidoksinen. Niin on myös elämässä.

Vissy on kunnollista kivennäisvettä. Alkuperäistä vissyä ei juurikaan ole kaupoissa, sen sijaan on monenlaisia maustettujakin kivennäisvesiä. Helteellä sitä kuluu helposti iso pullollinen päivässä. Vissy on myös paras kirkkaan viinan laimennusvesi. Virossa juon aitoa Värskan kivennäisvettä, jota myös nimitän vissyksi.

Voisilmä on heikkouteni. Pidän maitopuuroista ja jauhopuuroista. Ne pitää syödä kuumina ja keskelle on pantava voisilmä. En pane leivän päälle rasvaa, niin että päivän annokseni voin hyvinkin syödä puuron seassa. Viheliäisintä on marjaruoka kuuman puuron kanssa. Kylmän puuron kanssa se sopii. Mutta voisilmä on vailla vertaa.

Värit ovat mullistaneet elämäni. Pidän voimakkaista ja lämpimistä väreistä. En lakkaa ylistämästä värien syvyyttä. Oli aika, jolloin kaikenväriset asiat olivat vain harmaita, ei edes mustavalkoisia vaan todella harmaita. Nyt harmaa on yksi, haaleakin, väri muiden joukossa. Värien maailmaan minua auttoi villa ja sen huovuttaminen, ja luulen, että myös villan käsittely syvensi värejä..

Per aspera ad astra,

viisasteli V niin kuin Villikani