jonnekin. Kuvat ovat kamerassa. Pyykkikone pyörii. Joka päivä ajetaan pari muuttolaatikkoa kaupunkiin. Sähkömies tulee tiistaina ja sen jälkeen oletettavasti alkaa isompi muuttorysäys.

Huomenna menevät töihin ne, jotka eivät ole hakeneet mt-eläkeläisen papereita. On kummallisella tavalla haikea olo. Ei ole niinkään kysymys siitä, että kaipaisin töihin. Kaipaan kenties sosiaaliseen arkirutiiniin. Se on pöhkö kaipuu, sillä minulla ei ole työyhteisössä ollut sellaista sosiaalisuutta kuin olisin halunnut. En tiedä, mitä oikein kaipaan. Jatkuvuutta. Vapautta. Kumpaakin minulla on, ainakin vähän.