Lapsuudessani kesä alkoi kesäkuun ensimmäisenä päivänä, kun koulu loppui. Nykyisin koulun päättäjäispäivä  on lain mukaan viikon 22 lauantai. Villasukka  selittäkin blogissaan opettajien vuodenkiertoa. Uusi vuosi alkaa elokuussa. Koska en ole ollut töissä koko vuonna, en osaa oikein mieltää tänä vuonna kesän alkamistakaan. Kun vielä ulkonakin on viileää, suorastaan koleaa.

Olemme olleet kotona vajaan viikon. Siihen aikaan mahtuu paljon. Posti oli tuonut odottamattoman ilmoituksen irtisanomisesta. Sitä en olisi kaivannut tähän kuntoutustukihakemuskalabaliikin sekaan. En jaksa ajatella yhtään uuden asunnon hankintaa. Vielä vähemmän ajattelen muuttamista. Toivon vain, että jostakin tupsahtaisi vuokra-asunto nokan alle. Oikeastaan ihan sama, mistä.

Poikanen elää omaa elämäänsä. H:n ylioppilasjuhlissa hän sanoi elävänsä peliä. Ei kuulemma kuitenkaan uhkapeliä. Mutta kovilla kierroksilla näyttää menevän: milloin ylhäällä, milloin alhaalla.

Kirjoitin eläkehakemuksen. Se on melkein valmis. Osat, joissa joudun kuvailemaan työtäni ja selvitymistäni siinä sekä sairauden vaikutusta arkipäivääni, ovat vielä kesken. Iso hoitoneuvottelu on huomenna. Vasta sen jälkeen jätän hakemuksen, kun näen, millaisia lausuntoja sieltä saan. Kuntoutusjaksolta sain kuusi sivua paperia. Tällä hetkellä ne vain ovat.

A:lla on töitä nihkeänpuoleisesti. Elämme hiljaisesti, kuin salaa. En osaa ryhtyä mihinkään. En kaipaa laskuja enkä muutakaan rahanmenoa. Lääkkeet jätän ostamatta. Päivärahan maksu loppuu kuun lopussa. Amen.

Olen nauttinut vedestä. Toilassa oleminen oli ylellistä. Vaikka kyllä sielläkin koin eläväni kuin hidastettuna. Ikään kuin seuraisin vain sivusta: ahaa, tuolle tapahtuu tuollaista; vai niin, nuo toimivat noin. Perjantaina kävin Tervakoskella uimassa. Tänäänkin olisi ollut hyvä mennä, mutta tässäpä vain istun. Huomenna en hoitoneuvottelun takia ehdi, mutta loppuviikolla hyvinkin. Vaikka joka päivä.

PL viipyy huomiseen. Hänhän tuli tänne jo sillä aikaa, kun olimme vielä Virossa. Hän nukkuu lankahuoneessa, joten en voi täysipainoisesti työskennellä...

Virosta ostin vain hahtuvaa. ryhdyn tekemään päähineitä. Kudoin kahdet villapitsisukat. Ostin kirjan, jossa on 200 ruutumallia. Tein kuusi mukanani olleesta seitsemästä veljestä. Kuvaan niitä, jos kuvaan. Tällä hetkellä on kesken Paksukaisen kesäneuleet.