Olen katsonut viime päivinä jääkiekkoa. Siinä kaikki. Mistään ei oikein tule mitään. Käsityöt menevät ja tulevat: lanka keriytyy kerältä toiselle oltuaan välillä silmukoituna. En jaksa lukea. Edes Heinähattu ja Vilttitossu ei suju. Kirjastokin karhuaa omiaan.

Olen käynyt kylässä. Eilen Tampereella äidin luona seurakuntaviraston jälkeen ja tänään JP:n perheessä. Tämänpäiväinen reissu oli ihan ilman velvollisuutta, mutta parin tunnin jälkeen minulle alkaa tulla kiire kotiin. Muistan, että vaarini oli samanlainen, mutta että jo näillä kymmenillä.

Mieliala on entisenlainen. Ehdottomasti paras ilahduttaja tällä erää on vesijuoksu. Pari tuntia altaassa (osan tosin uiden ja venytellen) on parasta lohtua. Olen koettanut katsoa puiden vihreyttä, mutta enimmäkseen näen joka paikkaan levittäytyvän siitepölyn. Aurinko taas on armoton: paistaessaan ikkunasta sisään se paljastaa huoneilman pölyn.

Ensi lauantaina on vaarin 100-vuotisjuhla. Ei, ei hän itse enää elä, mutta jälkeläisiä on paljon, ja tämä on täti H:n erinomainen idea kerätä sukua yhteen. Kokoonnumme muistelemaan vaaria ja mummua ja heidän vaikutustaan meihin. Minullehan se on kiistaton ja merkittävä: olen ollut kymmenen ensimmäistä vuottani melkein päivittäin heidän kanssaan. Paitsi tämä kutomisen taito, myös monet vanhat tarinat, laulut ja sanonnat elävät. Ellen olisi näin lihava, olisin koko paljon mummun näköinen.

Sain viimein aikaiseksi kuvia pääsiäisen jälkeisistä töistäni. Tai itse asiassa A. kuvasi niitä. Kuntoutusreissulla tuli valmiiksi kolmet sukat: sinikirjavasta Nallesta Kuuran kosketus -sukat (jostain syystä nimitän niitä kuurankukiksi) ja Nukkumaijan unisukkien kuviomallilla sukat Nallesta ja 7 veljeksestä. Kirjava lanka ei oikein tuo mallineuletta edukseen. Sukkia oli kuitenkin helppo ja mukava tehdä, kun ei tarvinnut tuijottaa mallia koko ajan.

Sain valmiiksi myös vastahankaisen mustan Clapotis-huivin: Vastahankainen se oli siksi, että lanka oli muinaista virolaista villa-pellavaa: paksua ja epätasaista. Mustaa on lisäksi pitkäveteinen tehdä. Talveksi kuitenkin juuri minulle sopiva. Toisaalta tämän mallin tekeminen on hauskaa.

Viimeistelin myös vanhimman JP juniorin paidan. Sitä varten jouduin jopa ostamaan kaksi kerää lankaa, jotta sain sen valmiiksi. Näin pääsi käymään siitä huolimatta, että olin ennakoinut langan riittämättömyyttä kutomalla sekaan kaksi sinistä lankakerää. Lankana on Samos. Tänään kuitenkin kävi niin, että äiti L-P otti puseron käyttöön poikansa sijaan. Hyvä kuitenkin, että tulee pidetyksi.

Tämän Samos-paidan takia aion nyt pudottautua myös hamsterikisasta pois. En ole edelleenkään ostanut uutta lankaa varastoon, mutta kun viikon päästä lähden Toilaan, on mukavampi mennä, kun on vapaa ostamaan, jos mieli tekee. Nimittäin lankaa.