Kuinkahan monta alkua elämässä on? Vaikka millä tasolla miettii, niitä on miljoonia. Minulla on neulomisten kanssa alkujen aika. Aloitan melkein joka päivä uuden...valmista tulee vähän. Viimeisin aloitus on Clapotis-huivi Santorinista. Kun ottaa huomioon langan velttouden ja löyhän käsialani, ei ole odotettavissa mitään kovin kaunista. Jostakin syystä valitsin vielä vihreäkirjavan langan – ei olenkaan minun värini. Kai senkin joku pitää, tai sitten lähetetään kissalle leluksi. Olen juuri siinä vaiheessa, että silmukoita voi alkaa pudotella: ihanaa päästellä silmiä luvan kanssa! Kuvia otan seuraavan kerran silloin kun saan tällä hetkellä keskeneräiset neljä työtä kaikki pääteltyä.

Vesijuoksussa tuli ensimmäisen kerran tänään kylmä. No, puolentoista tunnin juoksun jälkeen se ei ole ihme. Ensi viikolla eläkeläisuinti jää kesätauolle, ja lauantaiuinti menee muun kevään ohjelman takia sekaisin. Pitää koettaa saada itsestään irti, että edes joka viikko kerran kävisi. Toisaalta: pääsiäisenä on lainakoiran ulkoiluttamista (!) ja 22. päivä lähden Turkuun kuntoutusjaksolle. Siellä saanee uida joka päivä. Olen pyytänyt A:n tarkistamaan läppärin w-lan-kortin, mutta voihan olla, että en viitsi ottaa mukaan koko konetta. Kenties kirjoittelen vain käsin. Kyllä, kirjeitä kotiin!

A. on alkanut suomentaa sitä kirjaa, jota olen toista vuotta harkinnut. Oikein, kieli on viro, jota A. on kunniallisesti oppinut vaikka kuinka paljon ja ihan salaa. No, ellei muuta, niin ainakin sen työn voi ottaa kylpyläreissulle mukaan sitten toukokuussa.

Olen lukenut melkein kirjan päivävauhtia, mutta en saa kirjoitettua niistä. Asiatekstiä enimmäkseen. Ja mitä asiaa: masennuksesta ja itsemurhista. Sosiaalipsykologiaa. Ja Harry Potteria. Jostain syystä tämä viimeisin Potter tuntuu tylsältä. Sitä paitsi olen löytänyt kolme kardinaalivirhettä suommennoksesta... Onkohan töihinpaluun aika?

Lund on maas ikkagi palju-palju. Käin pidevalt ujumas, aga tuleviku taastusravikursus Turus katkestab selle. Näputöödega on igal päeval  midagi uut algustada, aga valmis...  Lugenud olen võib-olla ühe raamatu iga päev, teemaks masendus, enesetapmine ning Harry Potter!

Abikaasa kullakene hakkas tõlkima ühte romaani (tegelikult memoaari), millega mina oma mõtes juba paar aastat tegelen... mis keelest? Loomulikult eesti keelest, millega tema on väga vahvalt harjunud ja juurde õpinud...Saame vähimalt selle tõlgetöö kaasa võta, kui mai lõpus Toilasse lähme. Kena oleks küll kellegi Eesti tuttavaga kohtuda. Kui mitte nüüd kevadel, siis suve ajal Tartus, sest sinna lähme ausalt juuli-augusti paiku.