Olen bongaillut hattuja ja myssyjä. Eilisen Helsingin Sanomien D-osan alkusivulla kuvia ja tekstiä päähineistä. Niiden sanotaan nyt olevan muotia, vaikka tarpeellisiahan ne olisivat joka talvi meikäläisessä ilmastossa. Esiteltynä oli monenlaisia myssyjä tavallisesta sporttipiposta karvahattuun ja neulehuivista huopahattuun. Kirjoituksessa todettiin, että käsityö on arvokasta ja ainutkertaista. Lisäksi mainittiin mm. huopahattu oivalliseksi ja lämpimäksi, koska huovan ja pään väliin jää ilmakerros, joka lämmittää.  Mutta niitä design-hintoja minä kauhistelin! Parempi on, kun teen edelleenkin omat päähineeni itse.  Onneksi muistuu mieleen mummun sanonta: "Sulla on semmonen naama, että vaikkas mämmituakkosen panisit päähäs, niin aina sopii!"

Pitkin talvea olen havainnut mitä erikoisempia myssyjä (ja huiveja) mäkihyppykilpailujen katsomossa. Tunnettuahan on, että seuraan ahkerasti hyppäämistä televisioista. Kun vain ehtisi toteuttaa monia hyviä ideoita. Vaikeaa se ei varmaankaan olisi, aikaa vaan ei tahdo olla. Minulla ja A:lla on kunnon päähineet täksi talveksi, ja Poikasellekin olen tehnyt useamman pipon. Ja kesäpipon sain Pipovaihdosta!

En ole tekemässä mitään kummallista. Mäkihypyn ohessa valmistui toinen verkkopontso veljenlikoille. Kyllä, se on sininen, vaan mahtaakohan olla liian tumma? Panen alkuviikosta postiin, niin sittenhän sen kuulee. Puikoilla on tällä hetkellä vain vaaleanpunainen Fifi Kid Mohairista. Ai niin ja yksi Hippy-bibo, ollut jo monta päivää.

Olen koettanut pitää yllä mitä tahansa toimintaa. Että ei tarvisi ajatella. Minua pelottaa kaikki. Ja jos vähänkin annan ajatusten laukata, se on menoa loputtomaan ahdistukseen. En saa omia ajatuksiani puetuksi sanoiksi, joten olen lukenut toisten omia. Löysin pari mielenkiintoista blogia, jotka tavasin alusta loppuun, alkaen puolentoista vuoden takaa. Ei, ne eivät ole neuleblogeja. Enkä ole niitä vielä kommentoinutkaan. Sulattelen ja mietiskelen. Olen mestari sanomaan asioita siten, että ne ymmärretään toisin kuin olen ajatellut.

Ajatuksetonta toimintaa on meemittely ja testailu. Osallistuin tuohon virolaisten ketjuun ja ajattelin, että olisi kiva saada se meillekin. En kuitenkaan osannut oikein selittää sen ideaa, joten se ei lähtenyt kovin liukkaasti liikkeelle. Sitä ketjua pitkin kuitenkin löytää mitä mielenkiintoisimpia paikkoja. Ketju ei ole meillä näkyvissä postauksissa, niin kuin tuossa virolaisissa, josta voi vaivatta seurata viestin kulkua. Testejä en nyt laita tänne enää. Se on niin... että joka uniinsa uskoo, se varjoaan pelkää. Ja minä toimin niin.

Poikanen pistäytyi vartin visiitillä. En saanut selville, oliko tänään lintu vai kala.

Eesti keeles ei jällegi viitsi kirjutada. Mõteid on küll, jah, paraku et ongi, aga ma ei taha rohkem segaseks minna. Kettkiri oli põnev idee, sest seda kaudu leidsin mitu sellist bloggi, millest varem ei teadnudki. Näideks Elviina oma, mida ma jälgisin alust lõppuni... ja sain tuttavaks. Ooda, palun, Elviina, ma kirjutan sulle varsti. Ei tea kas ma peaksin siin ikka lihtsalt soome keeles kirjutama, valesid juba nii palju.

Pealkirjas räägin kübaradest ja mütsidest. Need on moes momentil, kirjutas Helsingin Sanomat eile. Ja siis oli pildistatud käsitsi kootud mütse ja õhukesest viltist kübaraid, ja vaata, mis hinnaga! õnnelik, et perekonnale kõlbab iseteidud, olgu see ka minu oma disain. Head ideed on näha, kui istun suusahüppevõistulesid vaatamas... Jätkuks vaid ööpäevas tunde.