Päähänpinttymiä on varmaan myös neulomisesta. (Martsulin sivuilta tämän huomasi Ninni.) Minullakin. No, yksi ja isoin niistä lienee se, että minun on miltei mahdoton puhua neulomisesta. Länsisuomalaisena sanon sitä kutomiseksi. Se on osittain makuasia, osittain yleiskielen normitukseen liittyvä asia. Vanhaa perua se kuitenkin on, ja kirjanoppineet tietävät, että kutominen on kielessä varhempaa perua kuin neulominen. "Soukkia ne on neulat vartahiksi", sanoo pohojalaaset. Asiasta kirjoittaa syksyn uutuus Sukkasillaan, mutta myös mainio Eeva Haaviston Tyttöjen käsityöt vuodelta 1946. Myös Suomen sukukielissä kutomisella on kaksitahoinen merkitys: kutoa puikoilla ja kutoa kangaspuilla. On syytä olettaa, että (puikoilla) kutomisen taito lähes tuhat vuotta sitten on levinnyt Länsi-Suomesta itään päin, jossa on myöhemmin omaksuttu sana neuloa, ehkä juuri siksi, että sillä lännessä oli kaksitahoinen merkitys eikä termi ollut vakiintunut. Neuloa on sitten kirjakielen kehittymisenmyötä omaksuttu itämurteista. Virossa kudumine tai silmuskudumine tarkoittaa niin ikään neulomista. Myös kangaspuilla siellä kudotaan.

Toinen päähänpinttymä on ollut se, että on ostettava, kun halvalla saa. Se on tosin vain ajoittaista, mutta se, joka on nähnyt lankahuoneeni, voi todistaa toista... Oikeastaan vielä pahempi on se jo lapsena opittu "joka säästää saaressaan, sill'on ottaa tarvitessaan" tai "aika tavaran kaupittee". Pois ei voi laittaa. Juuri nyt on kyllä tilanne, että paljon mielitekoja ja paljon lankoja, mutta vähän aikaansaamista. Minun on monessa muussakin asiassa vaikea valita on-off-asentojen välistä. Minulla tuntuu olevan aivan portaaton säätö kaikessa. Ei minkäänlaista synkronointia. Ehkä voisin huovuttaa lankoja ja marinoida ja leivittää ja paistaa voissa...

Piintynyt tapa on myös saada lopuillaan oleva työ mahdollisimman äkkiä valmiiksi. Viimeistelyssä olen muutenkin huolimaton, niin että usein se näkyy koko työssä. Poissa silmistä, poissa mielestä. Nurjista puolista aina tulee mieleen mummun sanominen: "itte sää sen kumminkin tiärät". Inhoan pärvöttämistä eli purkamista. 

Helposti ei muuteta liioin uskomusta, että en osaa ilman ohjetta mitään. Tämä on nyt kyllä parhaillaan työn alla... Mutta juuri nyt tuntuu olevan helpoin seurata jonkinlaista ohjetta, sillä se tuntuu olevan osoitus siitä, että toimii sosiaalisesti hyväksytyllä tavalla, noudattaa ohjetta. 

Lankojen suhteen olen varsin kaikkiruokainen, mutta värit ovat jo toinen asia. Minulla ei juuri ole sinistä tai keltaista lankaa. Paitsi jos joku työ (valmiin työn saaja) sitä toivoo. Silloin saa useimmiten myös itse ostaa langan... Töitä minulla on kesken kaiken aikaa, ja ne ovat erilaisia. Nytkin kaksi, joita ei lasketa, sillä ne ovat olleet luvattoman kauan kesken. Sitten yksi matkaneule (ei ole matkustettu marraskuun 24. päivän jälkeen lähisairaalan poliklinikkaa kauemmas), yksi huivi Viron-tuliaisista, yksi pontso Novitan Hippystä ja hahtuvasta taas yksi ruukkukassi. Kuvia on kamerassa, just wait a minute. Eli ehkä huomenna... Ja nyt kun joulu-Ulla ilmestyi niin...

Huomenna on myös päivityskäynti B-lausuntoa varten. Ei naurata.