Minulla on ollut lukurauha. Ulkoinen rauha olisi aina, mutta nyt onnistuin jopa mieleltäni rauhoittumaan niin paljon, että joulupäivänä luin lahjaksi saamani Ilkka Remeksen Veressä ja nimessä. No, kirja nyt ei toki ollut rauhaisa, mutta lukemisen arvoinen kyllä. Tosin parhaat remekset taitaa olla jo kirjoitettu aiemmin. Sain myös pari muuta kirjaa, ja aatonaattona hain kirjastostakin kasan hömppää. En kuitenkaan vielä ole lukenut vakavampaa, asiaproosaa, niin kuin sanotaan. Erään lehtikirjoituksen kanssa kylläkin työskentelen, mutta kynnys jatkaa keskustelua tuntuu olevan turhan suuri. Jos kykenen siihen, se on osa ammatillista kuntoutumista.

Toista lahjaani en ole vielä testannut. Olin toivonut kunnon kävelysauvoja ja ne myös sain. Tunnustan: en ole käynyt ulkona sitten joulupukkikeikan. Huomenna on kuitenkin pukeuduttava poliklinikkareissua varten, niin että samalla pukemisella voin testata noita keppejäkin. Tosin keppikävely ei liene enää trendikästä (mediaseksikästä), mutta olenkos minä muutoinkaan trendeistä piitannut.

Kutominen on ollut takkuavaa ja hidasta. Aattona ja eilen tein kuitenkin Isostaveljestä  A.lle kämmekkäät ja poikaselle tumput. Johan niistä aiemmin mainitsin mutta kuvaakin on jonkinlaista tarjolla:

Värit ovat samat: musta, farkunsininen ja tummansininen.  Ihan itselleni valmistin aatoksi myssyn, jonka värit ovat luonnossa vieläkin kauniimmat.

Olen pakannut hahtuvat laatikkoon, sillä nyt aion tehdä jotakin muuta. Kun vaan tietäisi mitä...

Jõulud on ilusasti mööda. Mõne kingitud raamatu juba lugesin, aga kõndimiskeppe ei ole veel proovinud. Kraasitud villaheide pakkisin juba ära, ega tea millega siis hakkan tegelema... Punane müts on ometi omale! Väga ilus. Aga homme on juba ikka tavaline teisipäev.