Itsenäisyyspäivän viettäminen on minulle enemmänkin rituaali. Tai rituaalisten tapahtumien seuraaminen, sillä itse en juuri aktiivisesti osallistu niihin. Edes kynttilää ei poltettu tällä kertaa.

Itsenäisyys on paljolti liturgiaa. Puhun nyt siis itse sanasta ja sen tarkoitteesta, en siitä, kenen vallan alla ollaan. Ihmisen itsenäistymiskehityksestä aletaan nähdä vaivaa jo varhain. Kaikki taidot ja kehitysvaiheet, joita lapsi saavuttaa, kirjataan tarkasti, ja ne erottavat sitä vanhemmasta. Kun esikoiseni meni kouluun, sanottiin, että koulutulokkaan pitää olla itsenäinen: pitää osata kuoria perunat ja solmia kengännauhat. Ja kuitenkin koulu tarjosi kuorittuja pottuja ja tarralenkkarit olivat muodissa. Ihmisen pitää itsenäistyä, noudattaa tiettyjä totuttuja, sovinnaisia tapoja. Siis toimia, kuten muutkin. Onko se itsenäisyyttä?

Itsenäisyyteni markkina- ja mediatalouden pyörityksessä on hyvin näennäistä. Onko se sitä, että voin valita 16 terveyssidemerkistä juuri sen, jonka on suunniteltu olevan minulle paras? Joku kuitenkin valitsee minun puolestani ne, joista valita. On huijausta vaatia itsenäisyyttä, edes itseltään.

Asiaan: matkaltatulon jälken olen tehnyt vielä joitakin töitä, joista sain nyt pari kuvaa. Hahtuvista ovat syntyneet hyvin Sofien kaltaiset, mutta itsenäiset kassit:

Värit ovat kummassakin hyvät, joskin alimmainen menee varmasti muualle kuin minulle itselleni. En ole tippaakaan sinisävyinen!

Kauan marinoituneesta Teddystä tein tiiviin pontson:

ja vähän tuoreemmista kaksi verkkopontsoa:

Kumpikin on minun väriseni, mutta vain harmaa jäänee. Joulupukin kontit alkavat olla melko täynnä. Aina voi kuitenkin varalle laittaa jotakin.

Olen myös viimeistellyt viimetalviset kirjokintaat (Vesa-sukkalangasta!). Ranneosan malli on Viron Hallisten kintaille tyypillinen. Lapaosan kuvio on taas helpohko, perinteinen. Ai miksikö Vesa? Minulla on sitä miljoona kiloa. Harmaata ja mustaa. Miesten kintaisiin sopivaa. Mutta päätynee lopulta nimensä mukaan sukkalangoiksi.  Tämä olikin vanhin keskeneräinen työ. Tällä hetkellä on kesken kaksi isompaa huivia ja kaksi pienempää, joista toinen on Flamingosta, valmistunee huomenna. Tein sitä puoli metriä arvostellessani ihmisten vaatteita Linnan juhlissa. En bongannut kuin pari neuletta, nekin huiveja. Lähetyksen jälkeen vietimme kahvihetken: A. paistoi pari lättyä (voissa)!

Mutta huomenna, huomenna on taas verenpaineenmittauspäivä. Toistaiseksi mikä tahansa "ylimääräinen" sekoittaa koko päivän! Haluaisin käydä Tampereella vielä ennen joulua, mutta jos jahkailuun ja hankkimiseen menee viikko, ainakin yhtä kauan menee palautumiseen. - Poikanen on ollut viikon reissussa. En ole itsenäinen hänenkään suhteensa!