keskeneräisyyttä. Sen sijaan, että viimeistelisin ja päättelisin kesken olevia töitäni, olen aloittanut tänään kaksi uutta ja kaivanut langat kolmanteen. Mikähän on lopputulema? Lanka ei missään tapauksessa lopu, vaikka panin jo jämäkeriä kiertoonkin uudelle blogituttavalleni. Tänään lajittelin sekalaisia lankoja ja järjestelin olemassa olevat neulelehteni arkistomappeihin. Samalla tuli niitä selattua. Olisi hyvä, jos niiden sisältö olisi taulukoituna sen mukaan, mikä malli ja mikä lanka on kussakin ohjeessa. En millään viitsisi alkaa sellaista tekemään, mutta yhteistyössä se varmaan sujuisi.

Televisiouutiset näyttivät lumiauraa pohjoisessa. Ystävälleni tein villapaidan jo alkusyksystä ja viime talvena tumput, mutta joulupukki tuonee myös pipon ja ehkä kaulurin. Muita joulujuttuja en ole ajatellut. Minulle riittää riisipuuro ja perunalaatikko. En muutenkaan vietä joulua enkä harrasta joululahjoja muuta kuin jos niitä itsestään keksii. Tarkoitan, että en vängällä yritä keksiä mitä tahansa sopivaa. Mutta tuo lumi. Tuohan se valoa, mutta myös kylmän, liukkaan ja kuolleen. Ensi kuu onkin jo marraskuu ja maa on marto, kuollut. Olen aivan varmasti ollut edellisessä elämässäni karhu.