ensimmäisenä sairaslomapäivänä. Neljä päivää töissä jo vierähtikin. Työ-sairastaminen-suhteesta puhumista riittää, mutta en nyt juuri aloita siitä. Luulen, että vaatii huomattavasti enemmän työkykyisyyttä, ennen kuin pystyn asiasta kirjoittamaan. Ja toipuminen kyllä tulee ensin, sitten vasta kirjoittaminen. Toipumisen iso osa on sitä, että saan asiani puhuttua.

Viimeistelin vihreän Sohvin eilen loppuun. Pitäisi keksiä nyt joku varma juttu, ettei kiinnitysläpän napinreikä mene pesukoneesa kiinni. Kuva on vielä kamerassa, siis sohvi Täti Vihreä ennen huovutusta.

Eilinen päivä oli suosiollinen  postin suhteen. Oli ihanaa avata kaikki paketit ja kirjeet. Osan sisällöstä tiesin: Tahitia Neulomon Mutsilta (nopeasti ja sievästi paketoituna), mohair-lankaa, josta tiesin värin (kiitos kiitos, odottaa huivilankalaatikossa). Yhden paketin sain, jossa oli "sekalaisia" lankoja. Langoissa sinänsä ei ole vikaa, mutta  lähtöperheessä on ilmeisimmin kissa ja langat säilytyksessä kissan leikkipaikoilla. Tai jotain muuta. 

Sain myös Etäistä kutomista olevat ruskeat mohair-sukat. Kiitokset vain kovasti tekijälle. Sukat ovat sopivat, mukavat pukea. Nilkkapituus on oivallinen ilman varsia ja kiristämistä, aivan passelit turvonneisiin jalkoihini. Vastakirje lähtee näinä päivinä.

Anonyymi kyseli alempana vauvaneuleista: tossut ja myssy ovat jostakin, en tiedä mistä siis ohjeet. Nuttu ja housut ovat Suuri Käsityö 2/2001 -lehdestä. Tosin luistin hieman niistä kohdista, joissa hiirenhampaita varten olisi pitänyt poimia silmukoita. Minä virkkasin kiinteitä. (MOT: osaan virkata kiinteitä silmukoita!) Lankana näissä on merinovillainen Novitan Bambino. Ja aina oikein, 2,5 puikoilla. 

Kiitän myös kommentaattoreitani outia ja marikaa. Kiitos oli juuri oikeaan aikaan annettu ja vastaanotettukin.

On luultavasti varjopäivä, mutta niin hämärää, etten edes koeta kirjoittaa.