Koetan saada taas kiinni sanoista, sillä niiden voima on valtava. Niiden merkitys minulle sekä luettuina että kirjoitettuina on kiistämätön. Olen tutustunut nuoren sukulaiseni ajatusmaailmaan hänen bloginsa välityksellä. Vaikka hän kirjoittaa ruotsiksi, ja vaikka kokemusmaailma on eri, juuri sanojen kautta koen sellaista samuutta ja ykseyttä, että sanoja ei ole varaa jättää.

Jatkan siis olemista, elämistä, kirjoittamista. En selittele enkä kertaa, mitä tapahtui. Elän enemmän hetkessä kuin kronologian ja sisällön pakonomaisessa säilömisessä luettavaksi. yhä mietin, linkitänkö tämän Facebookin vai en. Meneekö loppukin itsenäisyys vai vahvistuuko itsetunto? Mitäs sanotte?

Mieluisinta juuri nyt(kin):

Eläminen on nyt alkuvuonna ottanut kovemmille kuin aikoihin. Osittain se varmaan tuntuu rankalta myös siksi, että lääkitystä purettiin vuosi sitten ihan kokonaankin poissa olevaksi. Pari kuukautta sitten lisäsin kuitenkin sertraliinin ihan omin päin. Odotan erikoislääkärin konsultaatiota kaiken aikaa.

Käsitöitä tulee ja menee. Niiden tekeminen on hidasta. Kaikki eivät pääse kuvaan ollenkaan, kun ne lähtevät saman tien matkaan. Enimmäkseen olen tenhyt sukkia, sillä se on aivotonta ja kudin on helppo kuljettaa mukana.

Kummankin parin materiaali on NalleColoria ja ohjetta ei ole :) Kumpikin pari lähti saman tien eteenpäin.

Muuramen pakettiin lähtivät nämä:

LAnka on silkki-villa-viskoosia ja jotakin mohairsekoitetta. Ohje on kutakuinkin Galvanized Gardigan, IK Winter 2010 (ravlink).

Tässä kokeiltiin Suvi Simolan Pikkuveliä , ja ohjeen lähetti minulle Satunnaisena Ystävällisenä Tekona Kielopihan Tohveli :)

Sukututkija-ystävälle lähti tämä liivi. Liivin ohje on Garnstudiosta ja lanka kaksinkertaista Lanettia. Kummankin oli liivin tilaaja itse valinnut ja hankkinut.

Pikkulikalle on syntynyt myös jotakin:

Vaaleanpunaiset jakut ovat kumpikin Modassa olleiden ohjeiden mukaan. En nyt muista, mitä ohjeita ne olivat, mutta aika hiljattain julkaistuja. Langan olen saanut kumpaankin Pikkulikka-SYT:nä Marjutilta . Kiitos!

Sammakko tehtiin Puppet Paradin (ravlink) ohjeella ja sen SYTtäsi minulle Tikrunmami. 

Pihalla kasvaa liperi ja raparperi sekä muutamia kukkia. Pikkulikka on ollut ilonamme silloin tällöin. Vaikka Ilona hän on aina, sillä se on hänen keskimmäinen nimensä :)

Ja juu, jotakin on puikoilla koko ajan. Kolmekin keskeneräistä juuri nyt.

Vähän enemmän neulon kuin tulen kuvanneeksi. Viimevuotisia neuleita meni ainakin Muuramen suvulle sekä juupajokisille kuvaamatta, ja jonkin verran ihan tähän Pikkulikkalaankin. Sitä tulee vain sellainen olo, että nyt tämä on tässä ja valmis ja hups, matkaan. Lisäksi päivänvalon puute vie kuvaamisen ilon. Luulisin. Eikä ole hyvä tekosyy sekin? Päivänvalon puutteen muuten huomaa vaikkapa siinä, että aloin tehdä viikko sitten likalle tunikaa oikein tummanruskeasta langasta. Päivänvalo ja myös kamera paljastivat sen hyvin tummaksi violetiksi. vaatteesta tuli näti mutta aika jämpti. Nähtäväksi jää, onko sille mitään käyttöä. Ohje on Skadi Petite purlsista, lanka on Debbie Blissin Merinoa.

Kaulus ei kyllä tule pysymään nätisti. VAikka laitoin lankaa matkaa, niin olisi ehkä pitänyt itse ommella myös ulkoreunasta muutamalla pistolla se kiinni miehustaan.

Huovutettuja hattuja on kolmea. Yksi on mitääntekemätön, sillä se on tarkoitukseensa pieni. Tosin kun siihen neuloisi resorin ja nauhan, voisi sitä joku pienehkö käyttää. Punainen meni Pikkulikalle (kaappiin) ja vihreä odottaa matkaa Muurameen (ja kamerallekin, ehkä). Tässä kuitenkin tuo viraton oranssi.

Kolme paria noin viisivuotiaitten sukkia ovat sen sijaan onnistuneita. Kissalanpoikain sukat ovat jo olleet käytössäkin, mutta M:n sukat menevät  samaan pakettiin vihreän myssyn kanssa. Ja voi olla, että saan sinne pikapuoliin vielä villatakinkin mukaan. Enää puuttuvat nappilistat ja lankojen päättely.

Mumman Neiti Aurinko pitää kiireisenä, mutta samalla myös mummankin elämän mielekkäänä ja ylipäätään elämisen arvoisena. Viime aikoina olemme tavanneet joka viikko ja joskus tuntikaupalla. Keinutuoliin ei tarvita enää apua.

Kevättä kohti kumminkin.

SAIn koko syksyn ihania paketteja Jossu75-nimimerkin henkilöltä. Hän bloggaa Jossun puuhailuissa. Viimeisimmän paketin pakettikortti tuli nyt tämän viikon maanantaina. En ole vain vielä oikein ehtinyt nauttia siitä. Tosin tuo huivi on kaikkein parasta ja kauneinta, mitä olen saanut! kiitos siitä tuhannesti. Palaan näihin paketeihin vielä, malta odottaa.

Itse lähetin paketteja Tiinalle eli Timsulle, jolla ei ole blogia. Mutta hupaisaa on, että tähän viimeiseen pakettiin tein hänellekin huivin, Mielityn Kellokukan:

Jouluksi minua muisti piparitaikinalla ja monella muullakin asialla muutama ihana kaheli. Kiitos .)

Olen kiitollinen vaikka lopen uupunut.

 Kävin korjaamassa linkin ja pyydän anteeksi Agathalta.

Pikkulikalle olen tehnyt sukkia ja lapasia sekä villahaalarin ja takin. Takki on jo aiemmin esitelty, mutta haalari näkyy edes vinkiksi ainakin tässä kuvassa.

Tosin neiti esiintyy nykyisin kameralleni siten, että näkyvissä on vain korva tai takaraivo :)

L:lle olen tehnyt huivin lisäksi pari neuletakkia (huivit tein keväällä L:n kahdelle sisarellekin valmistumisen kunniaksi, eikä niitäkään ole kuvattu), jotka ovat olleet mieluisia. Niihin olen itsekin jokseenkin tyytyväinen.

MAllinahan on February Lady jalankana tennessee.

Tämän takin lanka on OnLinien Tessaa, mutta mallia en tähän hätään muista. PArempia kuvia saii, kun kuvaisi mallin päällä :)

Netti- ja sukututkimusystävä tilasi syksyllä autoilija käsineet ja pitkän huivin. Tämä paketti lähti Etelä-Suomeen alkuviikosta. Mallia ei ollut mihinkään, ja nuo käsineet meinasivat olla liian haastavat. Mutta käyttöä kuulemma löytyy näillekin. Lankana on huivissa Aino, myssyssä ja käsineissä Nalle.

KÄsineisiin ompelin säämiskäjäljitelmästä kämmenpuolelle paikat (ja muistin taas, miksi en pidä näpertelystä):

Sen sijaan Pau:lle jouduin syntymäpäiväksi lähettämään vain kuvan langasta, mutta käsineetkin ovat nyt jo päätyneet perille. Lankana on Handun Paula, mallina Villapallon Ruskakäsineet.

Viime viikon paukkupakkasilla huomasin, että puolisolla ei ole kunnon varustuksia. ColourMartin 100% Extra Fine Merino 15/44NM DK Weightista tein sitten sormikkaat, pipon ja kaulurin. Nyt kelpaa taas.

Jos vaikka jatkossa olisin täsmällisempi. Juuri nyt en jaksa linkittää, suokaatten sen anteeksi. Olen edelleen toipilas.

Varsinainen paketti oli taas kerran oikein ihana. Viisi kerää Gjestalin Knoppia, joka on minulle uusi tuttavuus. Värikin oli Pikkulikan väri, ja kortissa oli ehdotus, että Neiti saisi siitä neuletakin. Tämä on kovasti mahdollista. Paketissa oli myös Erilaisia Rooibos-teepusseja sekä Omar-suklaata ja punaisia kynttilöitä ja tuikkuja. En ole osannut päättää, kuka on pakettieni takana, mutta en ole kovasti yrittänytkään. Olet kuitenkin tehnyt huolellista työtä, kun olet koonnut paketteja. Kiitos siitä :) On ihanaa, että vielä yksi on tulossa. Kaikissa paketeissa on muuten ollut lanka-aiheinen kortti.

Meillä on onneksi tuo vaari täällä kotona. Siksi myös sairauteni aikana mumman aurinko on ollut ilahduttamassa ajan kulkua.

Muutamista neuleista, joita olen saanut matkaan, postittelen tuonnenpana.

Lokeja tulee harvakseltaan. Olen innostunut lukemaan. Ja käsitöitäkin tulee tehtyä. Kirjoitustöitä syntyy vähemmän, mutta ajatukset ovat jo uusissa teksteissä ja niiden muokaamisessa. Ei voi sanoa, että sanojen paneminen paperille ja järjestykseen oli kirjoittamista. TAi kirjoittaminen sanojen kirjoittamista. Se on niin paljon enemmän. Nautin siitä, että aikatauluja ei ole, mutta kuitenkin toivoisin joskus, että aivojen ja tietokoneen kovalevyn välillä olisi piuha. Kaikin puolin olisi ehkä mielekästä olla myös sellainen piuha, josta voisi ripustutua latautumaan.

Ennen matkallelähtöä sain paketin vaihtokahelilta, joka oli vaihtamisen kautta vanha tuttuni. Lähetimme paketin toinen toisellemme. Onnistuin ottamaan muutaman kuvan, mutta en kaiketi saa niitä siirretyksi, kun se piuha, joka kulkee kamerasta koneeseen, on hukassa. Koetan puhelinkuvilla auttaa vähän asiaa. Kahelipaketissa oli merinolankaa sekä mustaa lankaa, jossa on silkkiä, villaa ja viskoosia. Kaikelle on käyttöä. Lisäksi siinä oli lyhyitä pyöröpuikkoja, joita kovasti olen kaipaillut, vähän suklaata ja lukevia tyttöjä postikortilla.

Kahelipaheli oli myös tehnyt Regia Silkistä ranteenlämmittimet, jotka ovat olleet jo käytössä. Ne eivät tunnu kuumilta vaan lämpöisiltä. Ja ovat kovasti kauniit.  Kahelipaheli oli muuten arvannut minut lähettäjäksi omalle paketilleen, koska kieleni on kuulemma minun oloiseni. Olen siitä niin onnellinen. Muuten on murhe kulkemassa vierellä kaiken aikaa.

Olen nyt kyllä melkein sitä mieltä, että en osallistu hetkeen taas mihinkään aikataululliseen tai määrämittaiseen. Saan siitä näppylöitä, sillä pelkään aina, että unohdan tai en osaa. Tyypillistä.

Kaikelle on käyttöä! Kiitos Sinulle, kuka lienetkin. En ole saanut aikaiseksi ottaa asiaa selville, mutta paketti oli leimattu siellä, missä vietimme viikonloppuna suomennos-vieraiden kanssa pari päivää: Turussa. Tässä kuvassa DH pakollisella savutauolla jossakin Tarvasjoen paikkeilla syyskuun viimeisenä päivänä.