Tällä sivulla julkaisen niitä tekstejä, jotka ovat muiden kirjoittamia ja joihin lokikirjani kirjoituksissa viittaan.

**************************************************************

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Helsingin Sanomat - Mielipide - 24.12.2005

Blogien eli yksityishenkilöiden internetiin kirjoittamien päiväkirjojen määrä on kasvanut viime vuosina räjähdysmäisesti. Niillä on jo oma paikkansa nykymaailmassa.

Miksi ihmiset sitten haluavat antaa tietoja yksityiselämästään julkisuuteen? Kysymys on siitä, että ihmiset tekevät omasta yksityisestä identiteetistään julkisen ja saavuttavat siten jotakin itselleen tarpeellista.

Blogien kirjoittamisen mielekkyyttä voidaan lähestyä kahtaalta. Ensinnäkin voidaan kysyä, millaiseen olemisen ja elämisen piiriin ne perustuvat. Silloin on järkevää pohtia maailmaa, jossa blogien kirjoittaminen on tullut merkitykselliseksi.

Voidaan myös kysyä, miten blogit välittävät tätä olemisen piiriä. Miksi siis juuri internetiin kirjoitetut päiväkirjat ja kertomukset arkielämästä voivat olla niin tärkeitä ihmisille? Vastaukset piilevät nykypäivän monimutkaisessa identiteetin huomioimisen tarpeessa ja narratiivisessa eli kertomuksellisessa tavassa olla maailmassa.

Kanadalainen filosofi Charles Taylor on todennut, että identiteetin huomioiminen on yksi keskeisimmistä nykypäivän ihmisten haasteista. Identiteettien huomioimisella Taylor tarkoittaa sitä, että ihmiset niin yksilöinä kuin jonkin kollektiivin jäseninä tarvitsevat tunnustusta olemassaololleen. Olemme siis merkityksellisiä olentoja suhteessa muihin olentoihin. Koemme, että elämällämme ja tekemisillämme on merkitystä silloin, kun saamme muilta huomiota ja tunnustusta.

Ennen vanhaan perinteisissä yhteisöissä identiteetin tunnustus tuli automaattisesti, koska yhteisöjen sosiaaliset siteet olivat vahvoja. Esimerkiksi kylän sepällä on selkeä tehtävä kyläyhteisössä. Siten hän itse tiesi asemansa ja muut kyläläiset tiesivät sen myös.

Nykyisin aseman ja identiteetin tunnustavat sosiaaliset siteet ja rakenteet ovat pitkälti löyhtyneet tai kadonneet kokonaan. Ihmisten asemat ja urat työyhteisöissä voivat vaihtua tai luhistua hyvinkin äkkinäisesti; perhe-elämän sosiaaliset siteet ja arvojärjestelmät ovat heikentyneet; alueelliset ja paikalliset sidokset ovat kadonneet kaupungistumisen ja tihenevän muuttoliikkeen vuoksi. Nämä muutokset ovat johtaneet siihen, että oman identiteetin hyväksynnästä on tullut hankittava - ei saatava - ominaisuus.

Tunnustusta ei enää saada itsestään, vaan sen hankkimisesta on tullut projekti. Taylorin mukaan nykypäivän ongelma on, että tämä tunnustuksen hankintaprojekti voi myös epäonnistua ja epäonnistumisella on haitallisia seurauksia. Keskeinen haitta on, että oma elämä alkaa tuntua merkityksettömältä.

Identiteetin huomioiminen tuottaa yksilötasolla kokemusta oman elämän tärkeydestä. Elämän merkityksellisyys syntyy siten vuorovaikutuksessa sellaisten ihmisten kanssa, jotka tunnustavat tekemistemme merkityksellisyyden. Nykyinen yhteiskunta ja elämäntapa eivät sitä tee automaattisesti.

Olemme siis tilanteessa, jossa yhä useampi ihminen joutuu hankkimaan identiteetilleen tunnustusta tavalla tai toisella. Internet tarjoaa tähän blogien muodossa hyvän välineen. Kun oma arkinen yksityiselämä voidaan tehdä julkiseksi, se voidaan tältä osin kokea merkityksekkäänä.

Toisin sanoen, oma elämä on merkityksekästä, jos ja kun joku muukin lukee siitä ja saa siitä jotain merkitystä omaan elämäänsä. Meidän elämämme - vaikka kuinka arkisen - merkitys syntyy siitä, että se tavalla tai toisella huomioidaan.

Kertomusta ei tee merkittäväksi tai tärkeäksi yksin sen tapahtumien sisältö, vaan se, että se tulee ylipäänsä kerrotuksi. Julkisesti kerrottu kertomus on merkittävä kertomus.

Kaikki tarinat eivät ole samanarvoisia - eivät myöskään kaikki blogit. Esimerkiksi Erkki Tuomiojan poliittiseen päiväkirjaan tehtyjä merkintöjä luetaan paikoin kuin Raamattua, joko uskovaisen tai pirun näkökulmasta. Myös Juha Vuorisen fiktiiviset päiväkirjat juoppohulluudesta saavuttivat merkittävän aseman blogikirjallisuudessa.

Internet on pullollaan blogeja, joissa tavalliset Matti Meikäläiset tilittävät tuntojaan. Myös nämä pienemmän lukijamäärän saavuttavat elämän kuvaukset ovat merkityksekkäitä omissa piireissään ja ennen kaikkea kirjoittajilleen.

Kenties voisi sanoa, että filosofi Descartesin ajatteleva subjekti - "ajattelen, siis olen" - ei ole enää merkityksekkään olemassaolon perusta, vaan se on blogeja kirjoittava kertoja-subjekti tyyliin "kirjoitan blogeja, siis olen".

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden tohtori ja työskentelee tutkijana Jyväskylän yliopiston taloustieteiden tiedekunnassa. Hän on perehtynyt narratiiviseen eli kertomukselliseen tutkimukseen.

Teppo Sintonen