Muistaminen on yksi tapaamisen muoto. Nämä sanat sanoi joku joskus, ja olen niitä muistanut. Muisteleminen on tietoista muistamista, vähän kerrassaan, ja vaikka se tekee kipeää, on se välttämätöntä. Viron visiitilläni tulin puhuneeksi muistamisesta, kun siellä vietettiin hingedepäevää. Eikä Virossa(kaan) VOI puhua ihmisten kanssa ilman, että muistelee. Vainajienpäivä on meilläkin tänään, ja hyvä niin, jos se helpottaa hiljentymistä ja asialle omistautumista. Minulla jokainen päivä on muistamista.

Lokeja tulee harvakseltaan. Olen innostunut lukemaan. Ja käsitöitäkin tulee tehtyä. Kirjoitustöitä syntyy vähemmän, mutta ajatukset ovat jo uusissa teksteissä ja niiden muokaamisessa. Ei voi sanoa, että sanojen paneminen paperille ja järjestykseen oli kirjoittamista. TAi kirjoittaminen sanojen kirjoittamista. Se on niin paljon enemmän. Nautin siitä, että aikatauluja ei ole, mutta kuitenkin toivoisin joskus, että aivojen ja tietokoneen kovalevyn välillä olisi piuha. Kaikin puolin olisi ehkä mielekästä olla myös sellainen piuha, josta voisi ripustutua latautumaan.

Ennen matkallelähtöä sain paketin vaihtokahelilta, joka oli vaihtamisen kautta vanha tuttuni. Lähetimme paketin toinen toisellemme. Onnistuin ottamaan muutaman kuvan, mutta en kaiketi saa niitä siirretyksi, kun se piuha, joka kulkee kamerasta koneeseen, on hukassa. Koetan puhelinkuvilla auttaa vähän asiaa. Kahelipaketissa oli merinolankaa sekä mustaa lankaa, jossa on silkkiä, villaa ja viskoosia. Kaikelle on käyttöä. Lisäksi siinä oli lyhyitä pyöröpuikkoja, joita kovasti olen kaipaillut, vähän suklaata ja lukevia tyttöjä postikortilla.

Kahelipaheli oli myös tehnyt Regia Silkistä ranteenlämmittimet, jotka ovat olleet jo käytössä. Ne eivät tunnu kuumilta vaan lämpöisiltä. Ja ovat kovasti kauniit.  Kahelipaheli oli muuten arvannut minut lähettäjäksi omalle paketilleen, koska kieleni on kuulemma minun oloiseni. Olen siitä niin onnellinen. Muuten on murhe kulkemassa vierellä kaiken aikaa.

 

Olen nyt kyllä melkein sitä mieltä, että en osallistu hetkeen taas mihinkään aikataululliseen tai määrämittaiseen. Saan siitä näppylöitä, sillä pelkään aina, että unohdan tai en osaa. Tyypillistä.