Alkuun pääsi tämäkin vuosi. Oikeastaan eletään jo kevättä aika pitkällä. Minulla on monia syitä olla kirjoittamatta, ja oikeastaan juuri samoja syitä kirjoittaa. En vain saa aikaiseksi. On helpompi olla tekemättä kuin tehdä. Aikavaras FB sekä toinen mokoma, Ravelry, vievät huomioni. Lisäksi olen jonkin verran saanut tehdyksi sukututkimusta, lähinnä JP:n kuurtanelaasta sukua.

Juuri nyt olen poikkeustilassa ja tilanteessa, valvomassa toisen unta, joten saan muutaan rivin kirjattua. Aina toisinaan uskon, että saan kronologiasta kiinni, ja väliin jääneet aukot täytettyä, mutta se on oikein turha toive. Ei siihen kaikeiti ole syytäkään. Pikemminkin nekin ajatukset voisi ottaa hyötykäyttöön, sillä juuri kaiken selitettävyydestä ja läpinäkyvyyteen pyrkimisestä olen opettelemassa eroon. Sanon opettelemassa, sillä en ole vielä oivaltunut, miten tässäin kohtaa sana voisi tulla lihaksi.

Tämänpäiväinen sosiaalisuuteni ja ystävänpalvelukseni kostautuu omassa voinnissani. Omat yöt jäävät lyhyiksi ja levottomiksi. Olen valmis tisen puolesta moneen, mutta omasta puolestani en. Onko se edes paradoksi? Latteus.

Kuvia toisena päivänä, ei nyt lainakoneella.

No, päivitin kumminkin noi merkkipipot.