Sain nauttia eilen hetkisen lapsuuden unelmien joulusta. Minulla oli nimittäin useampi paketti avattavana. Yli puolet niistä oli Ravelryn Joulupakettivaihtoryhmän satoa, ja loput osa niittä puolison perinteistä viittä. Olipas kiva hypistellä ja rapistella. Ja  sitten vielä availlakin. Oli muuten ihana olla mukana tuossa vaihdossa! Mukava laittaa itse pakettia (enpä vielä kerro kenelle) ja itse saada (enkä sitäkään kerro, koska en tiedä, mutta veikkaan erästä R:ää.)

Pakettini tuli jo pari viikkoa sitten, ja se piti piilottaa jonnekin, etten olisi sitä heti avannut. Siellä oli myös taatelikakku vaihtoparin mieheltä. Ja se oli hyvää, siitä on jo puolet syöty, mutta vielä on jäljellä. Paketeista paljastui sitten seuraavaa:

Budapesteja (nami), pieniä kuusenpalloja (ei yhtään liikaa), Järbon kaunista sukkalankaa, jouluteetä ja peltirasia. Ja peltirasiassa oli noiden joulupallojen lisäksi eko-alpakkaa:

Rasiaa voi käyttää oivallisesti säilytykseen. Tuhannen kiitostta, salainen parini, kuka lienetkin. Otan sen kyllä varmasti selville. Onhan sinulla blogi? Jos on,  voin sulkea muutaman vähemmän epäillyn pois.

Pakkasta on toistakymmentä astetta. Valoa sisällä ei juuri ole kynttilöiden lisäksi (mikä näkyy noissa kuvissa), mutta ulkona on kaunis lumipeite. Taloyhtiön neljästätoista asunnosta vain neljässä ollaan kotona. On siis rauhallistakin.  Palaan lahjakutomusten kanssa tuonnenpana. Sitä en tiedä, milloin saan sanotuksi sellaista, mitä oikeasti haluaisin tänne lokikirjaan merkitä.

Joulurauhaa, mielenrauhaa!