Tässä lokissa ei ole kuvia eikä linkkejä, koska olen lainakoneella. Laitan sen kuitenkin; sen päiväys on joskus heinäkuun 20. päivän jälkeen.

Lokikirjan aloittamisesta on yli neljä vuotta. Viimeisin niistä on ollut henkisen myllerryksen aikaa. Tapahtumia arjessa ei ole kovin paljon, mutta kasvaminen siksi, mikä on, vie voimia. Juuri kun kuvittelee tulleensa perille, aukeaa uusi käytävä. Eikä tälle loppua näy. Luulenkin, että loppu tulee yllättäen ja lopettaa kaiken, kun on sen aika.

Olen lukenut ja kirjoittanut koko elämäni ajan. Kummankin taidon opin viisivuotiaana, lukemisen jopa vähän aiemmin. Lähes yhtä kauan olen viettänyt lankojen ja puikkojen parissa. Iloitsen siitä, että ne kaikki osaamiseni alueet ovat edelleen ja vielä tallella. Nykyisellään kuitenkin kaikki tuntuu jäävän puolitiehen. Vain tyytymättömyys tekemiseen jää päällimmäiseksi. Vielä en ole kuitenkaan siinä vaiheessa, jossa mummu oli viimeisinä vuosinaan: sukista tuli eripariset, tumpuista erikokoiset ja raidat vaihtelivat. Alkuun hän siitä kiukustui mutta lopuksi nautti vain siitä, että sai puikoilla langan silmukasta läpi; mitä sitten, vaikka sukan varsi venyi puolimetriseksi! Tuntuu, että en ole saanut mitään aikaan, mutta sekin lienee tunteen tasolla, sillä laskelmat osoittavat, että lankaa on kulunut sata grammaa yli 7 kilon vuoden alusta. Keskeneräisiäkin on enää kaksi, mikä sekin lienee voitto. Kuvia ei läheskään kaikista tekemisistä ole, sillä niin merkillinen on tunne, kun työ on kokoamista vaille valmis: ei muuta kuin kiinni vaan, ja matkoihinsa saajalle!

Viimeisimpiä ovat kolme huivia, joista yksi SeijaP:lle koeneulontana. Ehti se ennen Ullan julkaisemista. Mutta siihenkään en ollut tyytyväinen. Onneksi Seija osasi taikoa sen ihan sopivaksi. Samaan aikaan valmistui pääskysensiipi veljentytön rippilahjaksi Sivillasta, ja eilen otin pingotuksesta Zetorin, joka menee serkkulikalle Ruotsiin. Näiden välillä tein lisäksi Paulle villatakin, jonka nimeä en nyt muista. Malli oli parin vuoden takaisessa IK:ssa, kaivelen sen myöhemmin. Lanka oli jotakin ihan muuta, mutta väri lähes sama.

Tarton torilta sain lankaa Haapsalu salliin, ja ohjekirja löytyi TRÜ:n kirjakaupasta. Viimeisimmässä Ullassa Marjut noita minunkin hyllyssäni olevia virolaisia pitsikirjoja esittelikin.  Saapa nähdä, kuinka onnistun pitkämielistelemään – saanko valmiiksi yhtään saalia. Muuten muutama päivä suunnittelematonta oloa lahden eteläpuolella toi toivotun etäisyyden (ja loven luottotiliin), mutta myös läheisyyttä, lämpöä ja yhteisiä hetkiä rakkaani kanssa. Paulle kiitos vielä sekä henkisestä että aineellisesta tuesta!

Suunnitellummin lomailimme sitten viime viikolla, mikä sekin oli hyvä. Oli oivallista viettää hetkiä ihanien ystävien luona. Parasta oli kuitenkin tavata hyvä toveri, pitkäaikainen ystävä Juha ensi kerran kymmeneen vuoteen. Olen toki ollut yhteydessä, mutta jälkeläisiään en ollut tavannut koskaan ennen. Voin sanoa niin kuin tamperelaisen kuuluu: Mutta siitä mun on mieleni hyvä, että ma senkin vielä nähin.

Meillä ei ole vielä vauvaa. Mutta aika alkaa olla niin kypsä, että voin tulla mummaksi vielä tämän kuun puolellakin. Määräaika umpeutuu tosin ensi kuussa. Seuraavaksi laitankin nuo vauvaneuleet valmiiksi, niin saa K tutkia, mitä tarvii ja mitä ei. Ihan heti ei tarvi villaisia, ja nopeasti kasvaa kuitenkin vauva. Mutta kun teen varastoon, niin kyllä niille käyttäjä löytyy.

Osallistun syksyn SNY-kierrokselle pitkästä aikaa. Jospa se vaikuttaisi tämän lokikirjankin ylläpitoon taas. Olen nyt joka tapauksessa päättänyt olla entistä julkisempi, joskin vieläkin anonyymi. Tosin siinä vaiheessa, kun vien tämän Facebookiin tai Ravelryyn, olen jo ihan julkinen eläin. Facebookissa  seikkailen paljon, ja olen mieltänyt sen nimenomaan julkisen kannanoton, politikoinnin ja yhteiskunnallisen keskustelun paikaksi. Sitä moni taas ei halua tehdä. Ennen nykyisen ”hide”-toiminnan tuloa sanoin irti joitakin kaveruuksia siellä, koska en jaksa enkä kykene pitää yhteyttä siinä määrin kuin haluaisin. Olen niin toivoton pelkässä small talkissa muutenkin: olen pikemminkin vaativa ja vakava kaikissa ihmissuhteissani. Ravelryn anti on ollut minulle enimmäkseen ihastelua ja joidenkin ohjeiden hyödyntämistä. Haluaisin kyllä niin paljon muutakin. JA joka asiassa.