Olen vihdoin Tuomaksen suosiollisella avustuksella päässyt niin pitkälle, että kirjautumisongelma on kuitenkin minun koneeni asetuksissa. Saan sen toivottavasti ratkaistuksi, kunhan lomaileva it-tukeni saa tärkeimmät asiansa hoidetuksi ensin. Siksi koetan nyt lainakoneella päivittää, mikä tarkoittaa sitä, että kuvia en ainakaan hetkeen saa aikaiseksi, koska se olisi jo kohtuuton ponnistus. Pääasia minulle on se, että saan pidettyä tämän kirjoitustilan jotenkin avoinna. Silloin on toivoa saada joitakin lokejakin.
 
Mieliala on samanlainen kuin tuo säätila. Seesteistä, mutta kun saa lakanat narulle, tulee sadekuuro. Onneksi kuitenkin vain kuuro. Tyytymättömyys vallitsee. En tiedä, johtuuko se enemmänkin siitä, että vähitellen huomaa, että toisinkin voisi olla vai siitä, että muutoksia tapahtuu kuitenkin, vähin erin. Parempi kai, että ei ota kantaa, katsoo vain ja odottaa, mihin mennään. En ole koskaan osannut sopeutua tai pikemminkin tyytyä tuohon "sinne minne nenä näyttää" -ajatteluun, mutta vähitellen lienee aika antaa sille periksi. Isoja velvoitteita ei ole; ja vain itsestä on vastuussa. Haasteellista, sanoisin, ellen tietäisi, että se juuri on lume-kieltä.
 
Neulon edelleen jotakin vauvalle, mitä vain, pientä. En tunnu osaavan saada valmista, kun en vielä ole nähnyt häntä. Ei tosin kukaan muukaan, mutta rv:t alkavat tällä viikolla olla täynnä. Olen luvannut tehdä myös pieniä sukkia ja tumppuja L:n mukaan tuliaisiksi Etelä-Afrikkaan, kun he matkustavat hakemaan omaa vauvaansa. Tekemistä siis on, en valita.
 
Ensi viikolla alkaa taas kuntosalivuoro, fysioterapia ja vesijumppa. Sitten on päiväohjelmakin selvä. Onhan tästä vähän ollutkin rytmi pois, kun ei ole kellonaika- lähtöjä kuin tiistaisin.
 
SNY alkaa syyskuun alussa. niin että kuka sitten oletkin, jonka saan parikseni, kyllä tämä lokikirja päivittyy, vaikka juuri nyt on teknisiä ongelmia. Lueskele sillä välin vaikka aiempia juttuja, vaikka eivät ne aina niin valoisia olekaan.