Inkeri kommentoi päivälliseen filosofointiini, että lienen pitkällä toipumisen prosessissa. Olen ja en. Sikäli olen, että olen prosessoinut näitä elämänmittaisiksi kasvaneita kriisejäni nelisenkymmentä vuotta. Jos miettii amerikkalaisten kriisipisteytysmittarilla, minulla on viimeiset 30 vuotta ollut letaali stressi. Jos kriisi mielletään ylöspäin aukeavan paraaabelin pohjaksi (jos nyt elämää voidaan kuvata mitenkään viivalla), olen kaiketi nousevan viivan lähtöpisteessä. Niin ainakin toivon. Mutta jos käyrä on sinimuotoinen, pohjakohta seuraa toistaan, katsoo mistä päin hyvänsä.

Minun ongelmani – niin tässä kuin muissakin asioissa – on sana lihallistumattomuus. Osaan kyllä rationaalisesti analysoida, jopa selittää, mutta kun tunteita pitäisi nimetä ja peräti tunnistaa, jotta voisi ottaa niitä käyttöön, olen edelleen hukassa. Se seuraus on kaiken rationalisoimisesta, että osaa kenties ennakoida jonkin tulevan, siis probabilistisesti ikään kuin elää ennalta, ja siksi vaikuttaa siltä, että on selviytyjä. Mutta niin petollista on uskoa olevansa rationalisti! Tunteet ohjaavat päätöksentekoa enemmän kuin uskotaan. koska en tunnista tunteita, en voi niitä elää. Tunnekriisejä ei vain voi selvittää käsitteellisesti.

Niin se konkretia. Sain Kelalta korotettua hoitotukea, kunnes jäin eläkkeelle. Sitten se pudotettiin perustasoiseksi. Jätin hakemuksen uudelleen  korotetusta tuesta, mutta tuki jäi entiselleen. Valitin päätöksestä elokuussa viime vuonna. Valitus hylättiin ja lähetettiin edelleen sosiaaliturvan muutoksenhakulautakuntaan. Kun tuen maksatuksen määräaika taas meni umpeen, tein uuden hakemuksen uusine lausuntoineen vuoden kuluttua edellisestä. Perjantaina sain ilmoituksen, että hakemukseni on lähetetty edelleen muutoksenhalulautakuntaan, mutta paikallinen Kela on lausunut siitä, odotettavasti kielteisesti. Ihmettelen käytäntöä. Jos teen hakemuksen, pitäisi siitä antaa päätös. Ja sen voisi sitten alistaa valitustietä eteenpäin. Kelan lähettämässä saatteessa ei kuitenkaan lukenut mitään siitä, että hakemus lähetetään eteenpäin, koska valitusasia aiemmasta päätöksestä on edelleen vireillä (14 kk). Ihmettelen myös, miksi uusi hakemus lähetettiin valituselimelle. Ei kai se voi antaa hakemukseeni päätöstä? En nyt ainakaan vielä ole tehnyt asialle mitään.

Se vähä, mitä olen tehnyt, on muutama huivi ja yksi takki. Kuvat ovat mitä ovat, en jaksa niistä nyt välittää.  Huivien malleina on tunnettuja ohjeita, muokattuna omiin tarpeisiin. Koska en viitsi nyt etsiä linkkejä, saavat olla.

1943593.jpg

Lankana on tummansininen Tennessee. Ja mallina aiemmin esitelty Lady February sweater. Nelosen puikoilla aika passeli neulottavaksi.

1943587.jpg

 

1943621.jpg

1943588.jpg

Kaksi ylempää ovat villaa, alin alpakkaa.

Niin, ja leivoin lopulta omenapiirakkaa tänään. Seuraavaksi huovutetaan.