Olen kiitollinen lukuisista kommenteista. Juuri nyt olen jokseenkin tuuliajolla, mutta kyllä tämä kirjoittaminen (ja edelleenkin dialogisuuden tavoittelu) on yksi elinehto. Toinen on rakkaus. Jatkan siis kirjoittamista ja rakastamista. Mika Waltarin sanoin:

-- enkä edes ikävöi jumalani taloon kuten ennen, vaan ihmisten puhe ympärilläni on kuin ymmärtämättömien lasten jokellusta ja heidän ilonsa kuin vaahto rannassa enkä saa mitään huvia heidän huveistaan. Sydämeni kohdalla on kuin tyhjä ontelo ja päänikin on aivan tyhä eikä minullaole ainoatakaan ajatusta, jonka voisin sanoa omakseni, vaan kaikki tekee minulle kipeää eikä mieleni ole koskaan ollut näin haikea.

1827173.jpg