Olen yhä elossa. Palaan vähitellen, muotoon tai toiseen.
Tällaisena yksinkertaisena päivänä, kun taas kerran
saavun vieraaseen huoneseen vieraitten keskelle
kun on edessä auttamaton taival pelkojen polulta
elämisen rohkeuteen yksinäisyydestä uuteen ystävyyteen
sen ymmärtämiseen, että elää.
Tällaisena päivänä haluan itseni sinulle ojentaa;
en taakaksi taakkojesi päälle,
en tuomariksi elämäsi erheistä en unelmiesi särkijäksi
vaan hennoksi valoksi taivaasi tähdeksi,
vaan hennoksi valoksi taivaasi tähdeksi,
uudeksi näköalaksi sielusi avaraan maisemaan.
(Eeva Kilpi)
Kommentit