Väsymys on tehnyt pesänsä meille. Olen osaton. Aika jäsentyy viikottaisen terapiakäynnin mukaan. Ensi viikolla on viimeinen kerta ennen lomaa. Auki jää myös, miten jatketaan. Ensimmäinen vuosi on täyttymässä, ja vasta kuorin sipulia. Sanattomuus on puuskittaista. Väsymys totaalista uupumista, nääntymistä. Makaan silmät auki aamuun: uni ja todellisuus rimpuilevat rajankäyntiä.

Poikasen eläminen on kiikun kaakun keikkumista. Antaa odottaa itseään aamuun, vaeltaa ilman päämäärää, ei osaa pysähtyä, ei nuku, ei syö. Säpsähtelen tämän tästä. Jokainen viesti ulkomaailmasta nostaa hien pintaan ja vie sydämen epätahtiin. Huudan suu auki, mutta ääni jää matkalle.