Pimeys sokaisi hänet. Kolmantena päivänä hän alkoi puhua. Hän puhui itsensä puhtaaksi, uskoi sen tyhjentävään voimaan, siihen, että on lupa tuntea sitä, mitä tuntee. Kuppi kaatui, astia särkyi. Ei elämää koota Ikean ohjeilla. Suojelemalla oman unelmansa särkymistä hän tuli murskanneeksi toisen unelman, koko elämän. Anteeksianto on keino suojella totuudelta. Siitä huolimatta hänen maailmansa rajat ovat sekä ahtaammat että avarammat kuin ennen. Pettymys liukuu murheeksi. Kun ei ole minä, miten voisi olla me? Olen yhtä avaruuden kanssa, sateenkaaren tuolla puolen.

Kirjoitti hän. joka nielee mianseriinia ja ulostaa hiiltä.