Olen sisällä, mikä ei liene uutinen. Alkukuusta olen tehnyt aiemmin puheena olleen lilanvärisen puuvillasekoitehuivin valmiiksi ja vienyt sen tuliaiseksi sukulaistäsille. Siitä tuli kaunis (Jellokukka jälleen), ja kelpasi saajalleen. Lisäksi olen tehnyt toistakymmentä hattua ja myssyä, virkaten ja neuloen. Jos tulee joskus aurinkoisempaa, saatanpa niitä esitellä.

Muuten en sano mitään, sillä olen kuin noita-akan häkkiin ahdistama Kerttu, jonka lihomista noita koetteli tikulla tökkien. Toisin kuin Grimmin sadussa, ei minua kukaan töki lihojen takia, (koska en anna siihen mahdollisuutta vaan pysyn sisällä enkä mene mihinkään). Mutta henkisesti ja vertauskuvallisesti olen juuri tuo Kerttu, vanhempiensa hylkäämä.

Tällä päivämäärällä on tätä lokikirjaa päivitetty kolmen vuoden ajan. Varsinkin aluksi se on ollut minulle pelastusrengas, linkki, väylä, säie elämään. Arvontakommentteja tuli jokunen, ja elävä satunnaisgeneraattorini sanoi umpimähkään luvun, joka osoitti voittajaksi Matleenan. Onneksi olkoon! Otatko yhteyttä sähköpostiosoitteeseeni.