Olen kauan  (pari viikkoa) tehnyt huivia, jonka perusideana on Sari Åströmin Aguila. Ideana siksi, että mallikuvioita tuli lopulta eri määrä kutakin, ja vihoviimeinen ainaoikein neulosta. Huivi seisoi puolivalmiina viikon verran, sillä lanka loppui kesken, kun vielä kahdeksan kerrosta oli tekemättä. Lankana on eebenpuunmusta Jagger Spun Zephyr wool-silk, puolet merinoa ja puolet tussahia. Ensinnäkään en  keksinyt, mistä tähän hätään saisin sitä lisää muutamaan kerrokseen ja toiseksi ajattelin että mikä tahansa samanvahvuinen musta lanka käy. Eihän se näin mene, eihän nyt toki!

Löysin lopulta samanvahvuista puuvillalankaa, josta viimeiset kerrokset tein  eilen. Tänään päättelin, kastelin – ja pingotin! JA mitä tapahtui? Sakaroita pingottaessani yksi toisensa jälkeen napsahteli lanka poikki! Uhhhh. Märkä pitsineule ja lähtee purkautumaan! Ei auta muu, kuin anataa kuivua, ja sitten koettaa varovasti purkaa – ja etsiä uutta lankaa. Ei kenelläkään sattuisi olemaan mitään vastaavaa?

Kestää taas hetken, ennen kuin aloitan uutta. Yhtään mitään. Juuri nyt en olisi kaivannut epäonnistumista. On niin helppoa tietää että mikään ei suju. Että tämäkin vielä!