Villapusero valmistui viikonloppuna. Jos olisin vielä mukana hamstereissa, saisin kilon lisää langankulutusta. No, Olennaista on, että on mukava neuloa. Sen jälkeen on valmistunut myös myssy ja puoli sukkaa.  Ja jotakin taas tulee, aikaa myöten. Samoin kuvia. 

Paitsi lisääntyvää alakuloa, olen ollut pari päivää mahakipuinen. Se on yksityistä laatua ja tuskin virusperäinen, sillä A. ei ole sitä saanut. Tänään olen maannut koko päivän, mutta vieläkin on voimaton olo. Olen kuitenkin jaksanut selailla jokusia lehtiä ja etsinyt uusia ideoita.

Siitä olen iloinen, että muita sitoumuksia ei nyt ole kuin SNY, ja häntäkin olen jo ajoissa muistanut alkuun. Uusikin paketti on pikku hiljaa tulossa. Kotimainen vaihto on ollut toistaiseksi kivaa. Kansainväliseen en enää lähde, kiitos kalliiden postimaksujen sekä viimeksi vain yhteen jääneen paketin.

Olen viime aikoina elänyt näiden sähköisten yhteyksien varassa, niin naamakirjassa kuin täälläkin. Muuta kanssakäymistä ei juurikaan ole. Siitä sitä on saanut uuden aiheen pohtia omaa riittämättömyyttään ja epäonnistumistaan. Minulla ei ole voimia eikä kärsivällisyyttä sitoutua toiseen ihmiseen. Olen päästämässä irti ihan kaikki langat.