Ikkunasta katsoen luonto on syksyinen. Pihalla kukkii vielä kosmoskukka, krassi ja keijunmekko. Puut kellertävät, osa punertaa. Vaahtera on mielipuuni syksyisin, mutta ihan tässä vieressä niitä ei ole. Ystäväni kanssa käytiin neljännesvuosisata sitten kahistelemassa vaahteranlehtikasoissa Jyväskylän yliopiston kampuksella. Aina syksyisin muistan sen, ja luulen, että Belgiassa vaahterat eivät punerru.

Olen saanut jälleen SNY:ltäni paketin. Ja voi taas mitä ihanuuksia. Juuri minun väristäni alpakkaa – uusi tuttavuus minulle – Uppis-mietekirja ja suu makeaksi. Kuvanottohetkellä suklaat on syöty. Ne tulivat todella tarpeeseen, sillä oikoluen A:n suomennosta, joka on tällä kertaa tylsääkin tylsempi. Uppo-nalle on tuttu veijari meille. Olen ensin lukenut sitä Poikaselleni ja A aikoinaan tyttärilleen. Seurustelun alkuaikoina luimme ääneen iltasatuina kaikki uppikset, joita meillä oli.  Kummakin tuli tutuksi, vaikka sen onkin näitä uudempia. Tästä kirjasta olen erityisen iloinen, kiitos Salainen ystävä!

Tämän paketin langat lisäsivät  toki kokonaissaldoani, mutta ei haittaa, sillä olen hyvin tavoitteessani: syyskuun kulutus on yli kahden kilon. Olen oikeastaan tehnyt viime viikolla hattuja ja yhdet kämmekkäät. Lankana oli SNy.n aiemmin lähettämä Mambo, jota oli nopea ja mukava työstää. Lehtikoistellut jäävät itselle, kaksi muuta lahjaksi. Näiden innoittajana oli Maartsi  , joka taannoin oli tehnyt lähes samanlaiset.

Kuvakulmat ovat... no, jääköön sanomatta. Mulla vain ei ole pitkäjänteisyyttä keskittyä kuvaamiseen tai sen opetteluun. Se näkyy seuraavista hatuistakin varsin hyvin. Kumpikin on viimeistelemättä, ja alemman pagodi-hatun sisällä roikkuvat vielä langanpäätkin.

Että näin punaista lokakuun kunniaksi tällä kertaa.