Ennen sanottiin, että kun horsma kukkii, on kesä ohi. Kaupungissa ei juuri horsmia näy, mutta tiedän sen olevan lähiseudulla kukassa, sen verran ajelin 54:ta viime viikolla. Kolme päivää on enimmäkseen satanut. Aamulla näytti jo lupaavalta, ja laitoin lakanapyykkiä pesukoneeseen. Vielä mitä! Katto ropisee jälleen. Mutta muutoin pihassa kukkii kaunokainen:

702842.jpg

Se on sinänsä ihme, sillä pionivanhus siirrettiin muuton aikaan viime kesänä ja jaettiin. Sen juurella muuten kasvaa viime syksyn SNY:ltäni Villasukalta saamani nurmilaukka.

Meillä on tänään hernekeittopäivä. Pannukakut syötiin jo päiväkahvin kanssa. Tosiasia on, että A. tekee kaiken. Minä vain möllötän. Olen laiminlyönyt lähes kaiken mahdollisen viime aikoina. Oljenkorteni on fysioterapeutin lomaltapaluu kahden viikon päästä. Saan silloin uuden kuntosaliohjelman. Jospa se auttaisi alkuun. Nyt vain sinnittelen. (Tuo sinni sanana on mielenkiintoinen, vaikka en jaksa tässä sitä enempää pohtia; vrt. sinnesjuk.)

Kirjoittamiseen pakotan itseni. Perfektionisti minussa vaatii täydellistä tulosta, ja siksi en useinkaan rupea hommiin ennen kuin viimeisessä hädässä. Ja senhän tietää, mitä siitä seuraa: useimmiten noita pitkiä postauksia, joissa tiiviisti on tuhat ja yksi olennaista asiaa. Niin tiiviisti, että ei lopulta itsekään ymmärrä, mitä on ollut sanomassa. Usein tuntuu, että tulen kirjoittaneeksi muiden blogien kommentteihin enemmän kuin omaan leipätekstiini.

Hatunvirkkuun jälkeen olen saanut valmiiksi Laukkuvaihdon laukun, jonka lähetin Evalle.  Se onnistui mielestäni erinomaisesti, ottaen huomioon, että virheen korjaamiseen ei ollut mahdollisuutta, koska toimin taas viime tipassa. Ja juu, olisi voinut jäädä enemmänkin sanomista, ellei A. olisi kiinnittänyt nyöriä ja ommellut nappia.

702844.jpg

Itse sain Risuliisalta juuri minunväriseni lakun. Iloitsen ennen kaikkea vuorista ja vetoketjusta. Jos hukkaan tarpeellista, en voi syyttää ainakaan aukinaista laukkua. Risuliisan blogissa on kuva laukun toisesta puolesta, minä panen tähän toisen kyljen kuvan:

702843.jpg

Lapsuudenystäväni, jonka kanssa en juurikaan ole ollut viime aikoina tekemisissä, täyttää pikapuoliin pyöreitä vuosia. Olen tehnyt hänelle huivin, Luna Moothin. Jälkeen en ole ihan tyytyväinen. En pitänyt ohjeesta, minun oli vaikea pitää sitä mielessä. Ja kuka käskee alkaa ennen tekemätöntä mallia mohairlangasta! Novitan Kid Mohairia, puikko 6,0 mm. Koska hän ei osaa odottaa huivia (tai mitään muutakaan muistamista), voin julkaista kuvan täällä. Vaikka hän osuisi tänne vahingossa, ei hän tiedä, että huivi on hänelle. Enkä minä vielä ole päättänyt sitäkään, kelpuutanko sen.

702839.jpg

Muun ajan olen lukenut, lukenut ja lukenut.