Teisa haastoi kertomaan bloginimen tarinaa. Olen viime vuonna kertoillutkin siitä, joten liitän tähän osin jo julkaistuakin tekstiä.

Liinu on minun keskimmäinen etunimeni. Sen tarina on seuraava: Vaari (minun oma vaarini) oli jäänyt isästään orvoksi jo ennen syntymäänsä. Lopulta taloon tuli uusi isäntä, juopommanpuoleinen, ja vei perheen perikatoon. Se mikä jäi, oli hevonen. Parasta. Tarinan kuulin lapsena. Vaari sanoi joskus minua Liinuksi. Olin siis parasta. Ensimmäinen lapsenlapsi. Kun menin tuolle AT:lle naimisiin, ja sukunimi vaihtui, otin Liinun  myös virallisesti keskimmäiseksi nimekseni.

Villikani on bloginimeni. Sen historia palautuu aikaan, kun aloitin terveellisemmän elämän. Koska meillä A. on se, joka laittaa ruokaa, selostin hänelle, millaista ruokaa minun oletetaan syövän. Kaninruokaa. Ja minähän en halunnut muuttua kaniksi. Niinpä minusta tuli villikani; ja sitten Villikani.

Lokikirja oli itsestään selvä valinta. Alkuperäisenä Messukylän likkana ei suuni ole taipunut oikein herraskaisiin konsonantteihin tai konsonattiyhtymiin. Sen lisäksi loki tarkoittaa laivapäiväkirjaa, jonka alkuperäinen tarkoitus oli kirjata tasaisin aikavälein laivan nopeus, josta voitiin päätellä kuljettu matka. Tätä tietoa tarvitaan laivan sijainnin määrittämiseen navigoitaessa. Ja sitähän tämä on: tapahtumien rekisteröintiä ja kirjaamista.

Ainakin Tiinuli  haastoi kertomaan seitsemän faktaa. Olen periaatteessa koettanut olla avoin ja puhua kaikki niin kuin se tapahtuu. Vain anonymiteetin olen yrittänyt säilyttää edes näennäisesti. Minusta tuntuu, että olen kaiken jo sanonut, eikä mitään uutta ole tapahtunut. Yritän kuitenkin.

1. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä.

2. Pidän omatekoisista verilätyistä: voissa paistettuna ja paljon sipulia.

3. Olen innostunut naapurimaamme Viron kielestä ja kulttuurista.

4. Minulle ei tule aikakauslehtiä.

5. En pidä koirista.

6. Kaipaan siskoa, jota minulla ei ole.

7. Hiukseni harmaantuivat lähes yhdessä yössä nelikymppisenä.

Olihan siinä jo jotakin, eikö vain? Ja faktaa.

Ja vielä yksi. Juuli haastoi keräämään elokuun loppuun mnnessä valmistuneitten ufojen päättelylankoja. Ajattelin ensin, että eihän minulla ole ufoja. Eikä olekaan. On vain keskeneräisiä töitä. Eikä niitäkään montaa. Laskin juuri tänään: niitä on seitsemän! Ei kun tekemään. Kertoilen sitä mukaa kun valmistuvat.

Eilen valmistui vain tämä mekko, malli Magknitsista , lankana Novitan Bambu. Oli neidille vähän iso, mutta pienennän vielä kädenteitä.