...mutta kuitenkin olen oikein otettu kaikista kehuistanne, mitä tulee hattuihin. Kotona ovat vielä kaikki muut paitsi tummansininen ja kukkapipot. Ne vein juhannusaattona tuliaisiksi, kun kävimme tapaamassa isääni ja hänen vaimoaan. Olimme jo illalla kotona, myöhään, mutta kotona kumminkin. Minusta on varmaan tullut vanha, sillä en haluaisi jäädä yöksi yhtään mihinkään.

Kiitos myös maalaiselämää tarjonneille, erityisesti Paulle ja JaanaM:lle. Panen kummankin asian mieleeni. Juuri nyt meitä pitää kotona eräs pitkäveteinen ja huonosti maksettu työ, mutta A nyhertää sen kanssa vielä monta päivää. Heinäkuun loppupuoli voisi olla seuraava mahdollinen aika lähteä jonnekin päin. Meillä on kyllä ihan rauhallista täällä kotona. Mutta täällä minä vetäydyn kutomaan ja A tietokoneen ääreen, mitä sitten kulloinkin tekee.

Olen saanut vaihtolaukun valmiiksi ja se lähtee huomenna postiin. Viimeisenä päivänä, kyllä vaan. Mutta lähtee kumminkin. Malta, ystävä, vielä hetki. Muutoin on taas tyhjän tilan ongelma. En tiedä, mitä seuraavaksi tekisin. En taida ihan heti alkaa hattuilemaankaan. Tosin ne ovat helppoja.

Minua pelottaa arkipäivä. Eristäytyminen sujuu turhankin luontevasti. Sisäinen mykkyys on käsinkosketeltava.