Vihreä väri syöpyi verkkokalvoja syvemmälle tänään. Koivujen aluksi hento vihreys on käynyt voimakkaaksi. Se tuntuu nousevan vastaan, päin silmiä, päin kehoa. Se on vaativaa ja voimakasta. Vastaväriset rentukat ja voikukat eivät auta, pikemminkin saavat koivut vihertämään innokkaammin.

Valo on ollut minulle armoton, mutta että väritkin! Oli tietenkin odotettavissa, että ne alkavat hyppiä silmille, kun ovat vuosia pysytelleet harmaina. Taivas on juuri sellainen taivaansininen kuin postikorteissa. Pellot ovat  monivärisiä, mutta silmä odottaa niihinkin jo tuleentuneen viljan sävyjä.

Ajelimme Torpinkylään ja takaisin. Mukavaa, mutta hiljaista. Ja koko päivä poissa pelistä. Ei silti, olen niin levällään ja hajallaan kuin kaikki tässä ympäristössäkin. Aloitettuja neuleita, kirjoja ja sudoluita on kaikkia kolme. Kenties persoona voi jakautua myös kolmia.

Kotona odottivat tulppaanit.