Kiitos lukuisista kommenteista, jotka kannustavat etsimään eläkeasiassa iloista suuntaa. Ehkä se tässä pikku hiljaa löytyy. En kaipaa enää tämän epävakaampaa tilaa. Huonoja puolia  tilanne on kyllä näyttänyt, esimerkiksi sen, että kukaan ei enää ole hoidosta tai kuntouttamisesta kiinnostunut, kun ei olla tilivelvollisia eläkelaitokselle. Se että myös eläkeläisen elämänlaatua voisi parantaa, tuntuu olevan enempi sananhelinää.

Vaikka tänään onkin 13. päivä ja perjantai, olen välttynyt onnettomuuksilta. En kyllä ole oikeastaan taikauskoinen, mutta olisihan jotakin voinut panna tämän päivämäärän syyksi. Niin kuin vaikka sen, että A:n työskanneri hajosi. Tai sen, että Poikanen ei selviä rästivuokristaan.

Mutta en valita vaan menen syömään salmiakkia. Ja oheistan tähän valmiiksi saamani Kirin. Se on grafiitinharmaa, villaa, ja lähtee Lapualle ystäväni 70-vuotislahjaksi.