Edelleenkin on lämmintä ja aurinkoista ja kuivaa. Katupöly leijuu kuitenkin ilmassa. Olen suunnitellut kävelyretkiä hautausmaalle: se on sopivan matkan päässä ja siellä on rauhallista. Vielä en ole saanut lähdetyksi.

Laiskottelu on mukavaa. Piti oikein ruveta laskemaan töitään, vaikka ilmankin laiskan nimen saa. Lopuksi pääsin eläkeläisen kiireisiin sopivaan saldoon, vai mitä sanotte? Kuluneella viikolla olin kolme tuntia elämäkertakirjoittamiskurssilla. Kävin fysioterapian kuntosalilla kaksi kertaa ja vesijumpassa kerran. Kävin yksin kaupassa tai postissa tai muissa asioissa kaksi kertaa ja A:n kanssa kaksi kertaa. Kävin hammaslääkärissä, tk-lääkärissä, kuntoutusohjaajalla ja terapiatädillä. Imuroin ja pesin kolme koneellista pyykkiä. Kävin vauvaa katsomassa. Tein viisi pipoa. Ja söin L:n lähettämää suklaata.

Kulutin iäkkäänpuoleista merseroitua puuvillalankaa soveltaessani kellokukkapipon ohjetta: Työjärjestys oli sininen, violetti, valkoinen ja punainen. Yksi per päivä.

Eilisin tein merinowoolista korvapipoa, joka lähtee Säynätsalon likalle. Kuvan näin hiljattaisessa Modassa. Tässä kuvassa se ei oikeastaan pääse edukseen, mutta kenties joskus mallin pääsä.

Mistä tietää, että on vanha? Vaikkapa siitä, että kummityttö täyttää 30 vuotta. Ensimmäinen kummilapseni täytti viime torstaina sen verran. Hän sai lahjaksi puuvillaviskoosipontson ja hatun. A. kuvasi ulkona, joten kuvio ei oikein tule esille.  Nämä tein viime viikonloppuna.

Jotain asiaakin muka oli, mutta minulle tyypilliseen tapaan olen sen unohtanut jo tähän mennessä. Nyt työn alla on vielä yksi huivi. Aika laillakin työn alla, sillä vasta vyyhti on avattuna ja odottaa kerimistä. Ja virvottu on meitä tänä aamuna. Kelpaa odottaa tulevaa.