En ollut sitä pyytänyt ja se tuli minulle yllätyksenä. Asia on pääpiirteissään näin, mutta oikeastaan kuitenkin aavistin, että näin siinä käy. En vain ollut varautunut siihen, että kaikki tapahtuisi näin äkkiä. Tämä on toinen niistä puhumattomista asioistani, jonka nyt aukaisen. Olen jo sen verran vihjannut, että joku arvaakin asiantilan.

Sain eläkepäätöksen kuukausi sitten. Nyt on valitusaika mennyt umpeen, joten ilmoitin siitä tänään myös työnantajalle (joka olikin saanut päätöksen jo virkateitse). Helmikuussa päälääkäri kirjoitti lausunnon, jossa otti kantaa myös työkykyyn. Sen mukana lähetettiin hakemus kuntoutustutkimukseen, jotta jäljelläoleva työkyky ja sen mahdollisesti vaatima kuntoutumisaika voitaisiin määritellä. Hakemus evättiin, koska minulle oli myönnetty työkyvyttömyyseläke toistaiseksi. Suomeksi se tarkoittaa sitä, että hamaan hautaan saakka saan määräpäivänä maksusuorituksen eikä minun tarvitse osoittaa olevani kunnollisempi tai kunnottomampi kuin tähänkään asti.

Eläkelaitos muisti lähettää myös työeläkekortin (jolla saa alennuksen Finnairilta, VR:ltä ja jostain muualta). Panin sen heti lompakkoon. Minullahan on määräaikainen eläke -status ollut jo viime elokuusta, ja nyt heinäkuun alusta se muuttuu pysyväksi. En tiedä, mitä odotin. Luultavasti sitä, että kuntoutustukea jatketaan vielä vuodella, ja että roikun rukoilemassa lausuntoja ja lähettelen hakemuksia edestakaisin. Olisin varmaankin vain halunnut siirtää päätöksentekoa. Vai olisinko todella kuvitellut voivani puhdistautua vuosien ahdistuksesta, jos olisin saanut vielä lisävuoden? Mene, tiedä. 

Olisin voinut hakea eläkettä lepäämään ja palata entiseen työhöni, mutta uskon, että se olisi ollut aika nopea tappotuomio. Ja miksi haikailisin minkään syyn takia työpaikkaan, joka imi minut kuiviin, hankasi vereslihalle, mitätöi työni ja pilkkasi saavutuksiani? Miksi haikailisin kroonisen paksusuolentulehduksen, ennätyslukemaisen verenpaineen ja alinomaisen oksentamisen perään? Miksi haikailisin sitä, että työyhteisön jäsenenä minulla olisi potentiaalinen mahdollisuus olla olevinani osa jotakin, kuulua joukkoon, olla osallinen jostakin, kun niin ei ole tapahtunut tähänkään asti? Jos kahden vuoden aikana ei kaivata sen paremmin työyhteisön kuin työnantajankaan puolelta, ei kysytä, ei kukiteta, ei kirjoiteta; jos yhteisön henkilöstöstä kotisivuilta pyyhitään nimi pois ja pääsy työnantajan viagramainostenkeräyssähköpostiosoitteeseen evätään, miksi haikailen? En miksikään.

Tunteet ovat kulkeneet entistä levottomammin edestakaisin. Psykotädin ohje oli, että etsi tehokkaasti hyviä puolia. Ei ihmisen arvo ole pelkän työssäkäynti- tai ammatti-identiteetin varassa. Ihmisarvo on paljas, arvo sinänsä. Miten paljon olen vihannut aina ja kaikkialla positiivista ajattelua! Miten minä tästä iloitsen? Miten minä iloitsen muutenkaan yhtään mistään? En mitenkään. Kudon ja käyn uimahallissa niin kuin tähänkin asti.

Päällimmäinen ajatus (joka välillä hetkeksi piiloutuu) on että Tässäkö tämä nyt oli? Koko elämä? Kuka on enää kiinnostunut siitä, miten voin, jos ei enää viranomaistahotkaan? Ensimmäiseksi lopetin sen lääkkeen, jonka viimeksi sain, sillä sen määräämisen sivusyy oli, ettei työeläkelaitos pääse sanomaan, ettei sitäkään ole kokeiltu. Mutta vakavasti: ei kuntouteta enää aktiivisesti. On siis hylkiö, tarpeeton, olematon.  Terminaalivaiheessakin pidättäydytään aktiivisista hoitotoimista. Juu, tiedän, että työkyvyttömyyseläkeläinen voi palata töihin, jos kuntoutuu riittävästi. Kuka ottaa töihin virkaheiton, mielenterveysongelmaisen, itsepäisen läskivuoren, jonka on todettu tulleen kyvyttömäksi tekemään normaalia työtään?

Helpompi olisi nyt vain sanoa, että en tiedä, onko tämä asia hyvä vai huono. Luulisin, että se on enimmäkseen hyvä. Tämänpäiväisessä Mielenterveys-lehdessä kolumnisti Kuuhullu kirjoittaa asioita, joista voin olla samaa mieltä: "Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ei onnistu minulta. Siksi sairastuin ja pääsin eläkkeelle. Se on ennen kaikkea hoitomuoto. Kallis, lätkän luokkaa [aiemmin puhuttu jääkiekon hammasvaurioista]. Erinomainen jäähy!"

Amen ja plottis.