Päivä ilman autoa ei ole kummoinenkaan. Sen sisältö ei eroa juuri muista päivistä. Paitsi tietenkin siinä, että jouduin siirtämään poliklinikkakäynnin eiliselle. Enkä pääse kuntosalille tai uimaan. Eikä käydä kaupassa. Tämä on siis vain lisämaustetta muutoinkin laiskaan oloon. Rouva Auto on huollossa naapurikunnassa, ja sen voi hakea huomenna. Sitten sen voi viedä katsastukseen. Mutta se on A:n heiniä se.

Nykyisin kaikki tekemiseni on tuhertamista. En osaa päättää mitä alkaisin ja sitten kun alan, huomaan että malli ei ole hyvä, lanka ei ole hyvä, jälki ei ole hyvä. Esimerkkinä vaikkapa tämä pusero, jota ajattelin L:lle (kysymättä häneltä mitään):

Malli on Modasta, viimeistä edellisestä. Mutta lanka on Ihan Jotain Muuta, liian paksua. Ja virkkausjälki osoittaa jälleen kerran, että en ole Viriili Virkkaaja. Mutta annan tämän L:lle kumminkin, pankoon vaikka autonpesurätiksi.

Viime pyhänä käytiin kylässä. P:n perheessa. Siellä on aina niin mukava käydä, kun hulina on melkoinen kolmen pojan ansiosta. Se on arkista, kotoista, mutta olen sanomattoman onnellinen siitä, että meillä on hiljaista. Nytkin vain kellon raksutus kuuluu, kun A. on ulkona hiomassa pöytää. Minulla oli pyhänä  neule mukana, ja sain aikaiseksi tuollaisen sinisen pannan kuin minkä olen jo esitellytkin. Annoin sen rouva L-P:lle, joka oli vierailumme loppuun se päässään. Otin sen kehuksi. Tässä välillä olen tehnyt vielä kaksi muutakin pantaa, Tahistista, vajaa kerä meni kumpaankin:

Muuten viikko on ollut takkuamista oman alakulon ja Poikasen rempallaan olevien asioiden kanssa. Olisin kyllä valmis luopumaan siitäkin taakasta, mutta minkäs teet. Tiistaina täällä oli Poikasen lisäksi H, ja jo silloin meno tuntui hypomaaniselta. Ja nyt sitten ei olla köyhiä eikä kipeitä. DNA-tulokset tulevat parin viikon sisällä, ja voi vain arvailla, minkälaisissa tunnelmissa siihen asti mennään. Minä ahdistun nykyisin siitä, kun joku sekoittaa päivärytmini. Siksi on parempi olla vain ja odottaa. Ihan hiljaa, itsensä kanssa. Miettiä, kuinka kertoisi asioista läheisille. Kun riittäisikin vain toteamus, mutta sitä syytösten ja vihjailujen määrää, mikä toisen vanhempani suunnasta tulee, on vaikea sietää.

Kaiken kaikkiaan äiti-suhteeni ja suhteeni äitiyteen olisi monen asian kannalta väärti selvittää. En ole kyennyt kirjoittamaan siitä, vain kirjoituskurssilla vähäsen, mutta pitäisi. En tosin halua, että siitä tulee minkäänlainen velvoillisuus; siksi tuo pitäisi on turhan vaativa. Voin kyllä kirjoittaa tästäkin tuntojani julki, sillä kaikki ne, joista kirjoitan, tietävät minun kirjoittavan, mutta eivät toistaiseksi välitä.

Tällä viikolla olen saanut myös kaksi arpajaispalkintoa. Se tuntui uskomattomalta, sillä en ole voittanut missään arpajaisissa. Sain kaksi lähetystä mitä ihanimpia lankoja (ja suklaata, joka on jo parhaat aikansa nähnyt kun on syöty). Vasemmalla olevat Kittenit ovat Susalta ja oikealla olevat Sivillat  Arjalta.

Värit ovat aivan ihania, ja sopivat toisiinsakin, niin että ensi syksyksi on luvassa jotakin vallan ihanaa minulle itselleni. Olen iloinen ja mielissäni näistä lahjoista. Kiitos!

Menen soittamaan isälleni, jolla on syntymäpäivä tänään.