huolimatta siitä, että en osaa virkata, olen virkannut koko päivän. Koetan saada väkisin eräästä vihreästä langasta tehdyksi jotakin, mitä tahansa mutta jotakin. Ei meinaa onnistua. Tuntuu siltä, että olen värkännyt sitä jotakin koko päivän. Eri puolilla huushollia on ohjeita ja lankaa odottamassa tekemistä. Olen pitkäaikaisen saamattomuuden tilassa. Tänään kuitenkin A. otti kuvia ulkona viikolla valmistuneista tekeleistäni. Olen tehnyt kaksi huivia Mielityn Kellokukka-ohjetta mukaillen. Ohje on varsin sopiva minulle, sillä sen oppii helposti. Ruskeaan olen tyytyväisempi, eikä sille ole vielä osoitetta, joten se saattaa jäädä itselle ensi talveksi. Sininen on menossa lahjaksi, vaikka sen lanka olikin turhan paksua mohairsekoitetta. Se on hieman vetelä. Kuvat on otettu seljapensaan oksalla...

Vauvan peitto valmistui aiemmin neulotuista neliöistä. Minä vain yhdistelin ja reunustin. Villavaatekassi odottaa ensi viikkoa, kun menen kylään. Himoitsen mekon neulomista, mutta en nyt ihan vielä tee, mutta kesäksi. Yksi hellehattu on jo valmiina, viime kesänä tehty.

Syön ja nukun liikaa. Ajattelu ja muu älyllinen toiminta on kadoksissa. Ja tämä huusholli sitten. Oma lukunsa. Kelloa rukataan yöllä. En pidä siitäkään. Valoisuus herättelee aamuyöstä.