Pari viikkoa on siis kulunut hiihtokilpailujen aikataulussa. Enimmäkseen tuskailen ja olen. Ja kudon. Hamsterikisan mukaan olen helmikuussa pannut menemään noin neljä kiloa lankaa. Se on käsittämätön määrä. Osallistuin myös lankavaihtoon. Ja vaihdoin lankaa yhtä käsittämättömän määrän.

Olen ajatellut, että minuun on asettunut ankeuttaja. Sitä torjuakseni olen kutonut karkkiväristä villapuseroa, L:lle hiihtopuseroksi. Tai ihan mihin vain. Hosuminen ja suunnittelemattomuus kyllä kostautuvat vielä joskus. Tyytyväisin olen T:n vauvan neuleisiin.

Alan pian muistuttaa mummua sukankutomisen intensiteetissä ja laadussa.