Maa on valkoisena! Uutinenhan sen ei pitäisi olla, koska on tammikuun puoliväli. Mutta niin se vain on. Pari päivää jo on ollut tuollainen keli. Vaikka minä olen katsellut sitä sisältä. Nyt on pari astetta pakkasta ja kuivaa. Olen viimeistellyt muutaman neuleen ja lukenut kolme dekkaria. Olen istunut katsomassa mäkihyppyä ja kiukutellut, kun kisoja perutaan.

Lähden kohta kesäyliopiston ja kansalaisopiston järjestämälle elämäkertakirjoittamisen kurssille. minua jännittää. Vaatimuksena oli "jonkin verran kirjoittamista harrastanut". En tiedä, mistä aloittaisin, mitä kirjoittaisin. On viisainta aloittaa tyhjästä ja odottaa neuvoja. Missään tapauksessa en aio kertoa, että olen koulutukseltani kirjoittamisen ja kielentuntemuksen ammattilainen tai että minulla on blogi. Jännittävää tulee olemaan sekin, että ymmärretäänkö kieltäni.

Poikanen on taas alkutekijöissään, kaikki tiet ovat tukossa. Olen itse solmussa, kun mietin, miten voisin pitää näppini ja sanani erossa siitä; katsella vieressä kun toinen menee kohti tuhoaan, hitaasti mutta varmasti. Omaa lihaa ja verta.